Takaisin Sanomat-sivulle sisällysluetteloineen->

Hymyn takana: Vääristetty mielikuva maailman onnellisimmasta kansasta

kirjasta:

Käänny takaisin Suomi! Kansakunnat, katsokaa ja kuulkaa! I

Henkilökohtaisesti en ole Suomessa yllättynyt siitä, että vastoin mediassa julkistettuja kansainvälisiä onnellisuustutkimuksien tuloksia, Suomen kansan voi lyhyelläkin rantautumisella tavallisten suomalaisten pariin todellisuudessa todeta voivan jo todella huonosti. Tavallinen kansa on käytännössä alistettu ja vaiennettu, mistä todentaa edellä viitattu Kaikkivaltiaan kehotuksesta esiin osana sanomaa tuotava oikeustapauskin perustuslain vastaisine tuomioi-neen. Kun vastassa on poliittinen eliitti miljoonineen, heikossa asemassa olleen voi todeta jääneen perustuslain vastaisesti täysin ilman oikeutta 10 vuotiseksi jo venyneen oikeusprosessin aikana. Kyseinen kokonaisuus ei voi olla herättämättä vakavia kysymyksiä. Kun tietoisen ja suunnitelmallisuutta osoittavan väärien tietojen syöttämisen oikeusviranomaisille voi todeta olleen niin ilmeistä, että useat viranomaiset uskallusta moiseen hämmästelivät, jäljelle ei jää selitykseksi kuin epäilys vakavasta korruptiosta maassa, joka vasta viimeisimpinä vuosikymmeninä oikeusjärjestelmällään demokra-tioiden keskuudessa on ylpeillyt.

Kun mikään ilmeinenkään totuudeksi todistettu ei perustuslain mukaisesti vaikuttanut asioiden käsittelyyn, vaan painoarvoa saivat ainoastaan vakavan rikollisen toiminnan merkistön täyttävä toiminta suunnitelmallisine valheineen, ei mikään muu kuin vakava korruptio enää pystykään selittämään lopputulemaa, jossa kukaan prosessiin liittyvistä viranomaisista ei vakaviin epäkohtiin ryhtynyt puuttumaan,  tai tuonut niitä julkiseksi jääviin tapauksen dokumentteihin julki. Kyseinen oikeustapaus todistaakin Unkarin Viktor Orbanin jo vuonna 2019 esiin nostamat epäkohdat Suomen oikeusjärjestelmästä todel-lisiksi, koko demokratian perustaa ja uskottavuutta heikentäviksi ongelmiksi (Osipova 2019, HS: Fideszpuolueen hallitsema unkarilaislehti esittää outoja väitteitä Suomesta – ei oikeusvaltiota eikä vapaata lehdistöä). Orbanin viittaaman perustuslaki-tuomioistuimen puuttuminen kansakunnasta myöhemmin tarkemmin läpikäytävän tositarinan todistamana altistaa kansalaisia, sekä viranomaisia, oikeusjärjestelmän heikkoja kohtia hyväksikäyttävälle toiminnalle. Suomessa onkin jo suuri joukko ihmisiä viimeisinä vuosikymmeninä joutunut näkemään todeksi asiaintilan, joka on vielä astetta pahempaa siihen nähden, mitä Italiasta ja Espanjasta on saanut korruptioskandaaleihin liittyen median otsikoista lukea. Kansakunnan vaikutusvaltaisten piirien ollessa Suomessa väkilukuun nähden suhteutettuna varsin pienet ilman riittäviä valvontaelimiä korkeimpien yhteiskunnallisten virkojen osalta, on onnistuttu viimeisimpien vuosikymmenten saatossa ajamaan Suomen kansa moderniin orjuuteen, sekä perustuslain vastaiseen mahdottomuuteen edes puolustautua mm. varallisuuserojen vuoksi. Espanjan ja Italian korruptiota vakavampaa onkin Suomessa tämän sanoman kautta ilmi tuotu kaikista vakavimpaan korruptioon viittaava toiminta, jonka piilottamiseen kansalaisilta kansakunnan valtamediat tietoisesti näyttävät aktiivisesti osallistuvan.

Samaan aikaan yhteiskunnalliseen vastuuasemaansa liittyvän velvollisuutensa hoitamisen sijaan, politisoitunut ja tiettyihin poliittisiin suuntauksiin objektiivisuuden kustannuksella kallellaan olevat Suomen valtamediat sen sijaan näyttävät lähinnä vain myötäilevän poliittisen eliitin toiveita tarvittavasta pr-työstä ”oman” puolueen ja kansakunnan ulkokuoren kiillottamiseksi. Silmiin pistävin esimerkki on  edellä mainittu kyseenalaisesti luotu tutkimus-tulos suomalaisista maailman onnellisimpana kansana. Aina, kun poliittisen tilanteen vuoksi on hyvä tulla julki uutinen kansan onnellisuudesta, näin tapahtuu, vaikka samaan aikaan Suomen kansalaisten mielenterveyttä, itsemurhia ja alle 25-vuotiaiden huumekuolemia kuvaavat tilastot vuotta 2024 edeltäviltä vuosilta kertovat vääristämätöntä mitattavaa faktaa Suomen kansan todellisesta onnellisuuden ja toivottomuuden tilanteesta.

Vuoteen 2025 siirryttäessä tilanne monen mitattavan osa-alueen osalta on vain tilastoissa edelleen pahentunut. Suomen kansan epätoivo ja tuska ihmisarvoisen elämän toteuttamisen mahdol-lisuuksista näkyy konkreettisina lukuina tilastoissa järkyttävämpänä totuutena, kuin koskaan itsenäisen Suomen historian aikana. Kaduilla tavallisen Suomen kansan suusta kerta toisensa jälkeen saakin kuulla vain ihmettelevän kysymyksen, keneltä tuosta onnellisuudesta on kansainvälisessä tutkimuksessa kysytty, koska heidän mielestään totuus on Suomessa aivan toinen. Onkin helppo pienenkin katukyselyn perusteella todeta, että kyse ei olekaan salaliitto-teorioista, vaan todistettavista faktoista siihen liittyen, miten mediassa kerta toisensa jälkeen Suomen kansaa kuvataan maailman onnellisempana kansana, vaikka ristiriita on ilmeinen luotettavien tilastojen sekä kansan todellista hyvinvointia ja onnellisuutta kuvaavien faktojen valossa.

Voikin perustellusti todeta, että Suomen kansakunnassa 1990-luvulta asti vaikuttaneet kansakunnan johtajat ovat kasvattaneet Suomi-neidoksikin nimitettävän Suomen valinnoillaan narsis-tisuuteen, jossa terve empatiakyky on kansakuntana kadotettu, ja kansakunnan hyvinvointia tärkeämmäksi on noussut monipuolue-järjestelmän jatkuvat ristiriidat omien etujen ajamisineen, sekä epäterve kansakunnan ulkokuoren kiillottaminen poliittisin motiivein hinnalla millä hyvänsä.

1900-luvulla monipuoluejärjestelmään perustuva kansakunnan hallinto pystyi vielä erimielisyyksistäkin huolimatta kansakuntaa ohjaamaan suhteellisen yhtenäisenä samaan suuntaan, yhteisiin perusarvoihin osoittavia yhteisiä päämääriä kohti. Nykypäivänä näyttää siltä, että kun eri puolueitakin ennen yhdistäneet kristillinen arvopohja ja terve jumalanpelko on kadotettu, on jäljellä vain jatkuva riitely ja Suomi-neidon riuhtominen täysin vastakkaisiin suuntiin tuon tuosta. Yhteisen päämäärän ja moraalisen kompanssin lähes jo täysin kadottua kansaa yhdistävänä voimana, jää jäljelle lopulta pyhän Sanan mukaisestikin vain laittomuuden valtaa ja sekasortoa.

Tuoreen esimerkin politisoituneen median edellä mainitusta ilmiöstä voi todeta esimerkiksi vertaamalla Suomen valtamedioiden uutisointia ja todellisia tapahtumia Suomen istuvan presidentti Stubbin vuoden 2025 vierailulta NATO:n huippukokoukseen Haagissa ja samaisen vuoden elokuun vierailulta Zelenskyin ja muiden EU-johtajien rinnalla Valkoiseen taloon Ukrainan rauhanprosessin edistämiseksi.

Pitäessään tiedostustilaisuutta Haagin huippukokouksen jälkeen, Donald J. Trump jakoi toimittajille vuoroja. Siinä missä kaikkien muiden maiden toimittajat käyttivät tilaisuutensa kysyäkseen kysymyksiä liittyen käsillä olleeseen akuutteihin maailmanrauhan kriisi-pesäkkeisiin, suomalainen toimittaja näki tilaisuuden sen sijaan tärkeäksi mahdollisuudekseen lypsää Trumpilta kommenttia Suomen presidentistä. Juuri kun edellisistä toimittajista eräs oli kyynelehtien kysynyt Trumpilta mahdollisuutta auttaa Ukrainaa tietyillä sotavarusteluilla, tuoden esiin huolensa myös rintamalla olevasta miehestään, suomalainen toimittaja kokee sen sijaan asiakseen Stubbin pr-promoottorina siirtää keskustelu Ukrainan sodasta Suomen presidentin ulkokuoren tarkasteluun ja kiillottamiseen. Elekielen analysoinnin perusteella kysymyksen älytön naiivius tilanteessa näytti yllättäneen presidentti Trumpinkin. Sen sijaan, että hän olisi antanut tyypillistä arvostuksensa osoitusta viittaamalla konkreettisiin poliittisiin aikaansaannoksiin, Trump päätyi vastaamaan naiiviin kysymykseen samantasoisella vastauksella. Minkäänlaisten poliittisten saavutuksien sijaan Trump antoi tunnustusta vain Stubbin golf-taidoista ja opiskelusta hänen kotimaassaan. Suomen valtamedian edustaja näytti silti saaneen NATO-huippukokoukselta sen, mitä halusi. Tuohon ohkaiseen ja käytännössä arvostuksen puutetta osoittaneeseen täysin epärelevanttiin kehuun voitaisiin joka tapauksessa valtamediassa seuraavaksi rakentaa suomalaisten mielipiteitä poliittisesti ohjaavat otsikot, kunhan jättäisi kertomatta tarpeeksi paljon kaikkea muuta tilanteesta. Niinpä hyvin pian isolla nähtiinkin julistettavan ”Trump kehui Stubbia”, luoden valtamedian voimalla harhaan johtavaa kuvaa siitä, että Stubbilla olisi ollut urheilusuorituksiaan suurempi rooli maailmanrauhan järjestämisessä (IL-työryhmä 2025. ”Isukki”-Trump kehui Stubbia ja sai tahtonsa läpi – IL seurasi Naton huippukokousta.). Ihan äsken ei suomalaisena ollut hävettänytkään yhtä paljon ja toisaalta harmittanut suomalaisten puolesta. Toki perään Trump kertoi ilmaisseensa Stubbille kiinnostuksensa hankkia Suomesta jäänmurtajia ja kehui Suomea jäänmurtajien valmistamisen kuningasmaaksi.

Käytännössä Trump nosti siis puheeksi vanhan positiivisen asian Suomeen liittyen. Olihan Trump jo aiemmin julki julistanut vuonna 2019 haluavansa Suomelta jäänmurtajia hankkia edellisen kerran presidenttinä ollessaan. Tämä lähtökohta on hyvä muistaa, kun seuraa uutisointia jäänmurtajakauppoihin liittyen. Sen sijaan, että kyse olisi Stubbin tai istuvan hallituksen varsinaisesta aikaansaannoksesta ja ”työvoitosta”, oli Stubb Trumpille käytännössä vain virkansa puolesta henkilö, jonka hoidettavaksi asia kuului näinä vuosina Trumpin uudelleen valtaan noustessa. Tämä ”nopeasti vanha asia alta pois”-asenne näkyi myös diilin järjestelyissä, kun Suomen pääministeri Orpon ja presidentti Stubbin tapaamiselle sopimuksen allekirjoituksen osalta oli allokoitu vain tunti aikaa. Valkoisen talon moniin muihin muiden maiden johtajien vierailuihin verratessa, vierailu oli hyvin lyhyt ilman mitään varsinaista muiden maiden johtajien kanssa nähtyä ajanvarausta laajemmalle suhteiden vaalimiselle.

Valitettavasti tilanne sai Suomen kannalta Haagia vielä nolomman jatkeen elokuussa, kun Euroopan johtajat päättivät Ukrainan presidentti Zelenskyin pyynnöstä lähteä tueksi Trumpia tapaamaan. He, jotka seurasivat reaaliaikaista lähetystä suorana Valkoisesta talosta ja olivat seuranneet Trumpin toimia pidemmän aikaa, pystyivät havannoimaan reaaliajassa, miten Trump näytti antavan Euroopan johtajille, mitä he ”liberaalishowlta” halusivat, mutta ei kuitenkaan lopuksi mitään. Kaikkivaltiaan liberaalipoliitikkoja suitsemaan maailmanpolitiikan pelikentille nostama pyhän Sanan kautta asioita enempi tarkasteleva Trump oli aina askeleen edellä. Trumpin psykologinen pelikirja loisti jälleen käytännössä Kaikkivaltiaan kunniaa ja suvereeniutta.

Live-lähetystä seuranneet pystyivät silmillään todentamaan mm. sen, miten presidentti Trump näytti osoittavan Suomen valtamedian pr-työllä pilvilinnoihin monin osin perusteettomastikin nostamalle golfarille kaapin paikan, lähes vastaavasti kuin Zelenskyille aiemmassa tapaamisessaan Ukrainan presidentin kanssa. Olihan jo ennen tapaamista Valkoinen talo valinnut puuttua eurooppalaisten liberaalipoliitikkoja korottavien valtamedioiden suhteettomaksi ja valheelliseksi paisuneeseen Stubbinkin roolin korottamiseen. Yhdys-valtojen puolustusministeri Rubio kiistikin jyrkästi eurooppalaisen median hehkutuksen Stubbin roolista Zelenskyin rinnalla erään-laisena tärkeänä suojelina (Holappa 2025, Trumpin ulkoministeri kiistää väitteet Stubbista:”Ei ole totta”). Totuus tilanteesta olikin valtamedian poliittisia tarkoitusperiä ajavien suitsutuksien sekaan taas vaatimattomiksi sivumaininnoiksi kätketty. Faktahan oli, että Trump ei ollut kaivannut Valkoiseen taloon Zelenskyin rinnalle kyseistä joukkoa EU-johtajia (vaikka esim. Suomessa asiasta mielellään uutisoitiin taas isoin otsikoin tyylillä Trump kutsuu Stubbin Valkoiseen taloon!). Kyse oli Euroopan liberaalipoliitikkojen omasta showsta, jossa Zelenskyi mm. samanmielistä Stubbia oli tuekseen matkalle pyytänyt. Kristillinen suurvaltajohtaja Trump toki toivotti kaikki Euroopasta mukaan halunneet tervetulleeksi, mutta vain entisestään syventynyt arvomaailmojen juopa Euroopan liberaa-lijohtajien ja Trumpin välillä näytti jälleen kerran lopulta merkitsevyytensä ja näkymättömän läsnäolonsa.

Likaisesta poliittisesta mediapelistä osansa saaneen Trumpin reaktiota valheelliseen poliittiseen korokkeelle nostoon osattiin odottaa ja sieltä se sitten nopeasti tulikin osana Valkoisen talon neuvottelupöydän tapahtumia. Käytännössä ei voinut olla näyttämättä siltä, että Trump päätyi ”kasvattamaan” median nimeämällä ”isällisellä otteella” parrasvaloissa viihtyvää Suomen presidenttiä. Siellä mihin suomalaisen median suojeleva pr-työ ei yltänyt, presidentin oli otettava vastaan se, mitä todella tarjoiltiin. Valitettavasti kokonaisvaltaisen tilanteen kuvaamisen sijaan, tapahtumien uutisointi käännettiin median valta-aseman mahdollis-tamana jälleen perinteisille linjoille: Stubbin korottaminen heikoimpiinkin oljenkorsiin takertuen, olennaisten asioiden kertomatta jättäminen ja Trumpin käytöksen kyseenalaistaminen tilanteessa, joka kokonaisuus huomioiden näytti todellisuudessa tarkkaan harkitulta toiminnalta.  

Koska suomalaisilla on oikeus tietää, miten tilanne todellisuudessa eteni, kuvattakoon tässä lyhyesti Stubbin kannalta epä-edullisempiakin asioita, jotka suomalainen valtamedia jätti neuvottelupöydän tapahtumista suomalaisille kertomatta.

Käydessään paikalle saapuneita EU-johtajia järjestyksessä läpi, osoitti Trump heille kunnioituksensa viittaamalla kunnioittavasti tarkkoihin ykstyiskohtiin poliittisessa tähänastisessa yhteistyössä vuosien varrelta. Suomen presidentin hän hyppäsi järjestyksessä edenneessä tervetulotoivotuskierroksella yli, päätyen hänet huomioimaan vasta viimeisenä. Ottaen huomioon, että Trumpin lähipiiri oli jo laitettu reagoimaan Yhdysvaltojen median kautta Stubbin roolin perusteettomaan nostatukseen, osasivat Trumpin ajatus- ja toimintamalleja seuranneet odottaa lisää ”aloilleen asettamista” osana neuvottelupöydän tapahtumia. Edellinen huomioiden, näyttäytyikin live-lähestystä seuranneille Trumpin jopa leikkimieliseksi tulkittava Stubbin etsiminen viimeisenä joukosta harkitulta teatterilta. Edellistä tulkintaa tuki myös Stubbille osoitettu tervetuloviestin sisältö, joka kiteytettiin sarkastiselta kuulostaneeseen kommenttiin entistäkin ehommasta ulkonäöstä, poliittisen potentiaalin löytymisestä ja nuoreen ikään nähden suuresta vallasta. Kun Trumpin Stubbille osoittamaa puhetta vertaa muille paikalla olleille lausuttuihin asioihin, ero oli silmiinpistävä ja käytännössä nöyryyttävä. Trumpin elekieli ja muihin osallistujiin nähden poliittisesti täysin poikkeavat, käytännössä tyhjät, yleiset lausahdukset kertoivat oman muuntelemattoman totuutensa asioiden tilasta vastaavasti kuin Haagissa jo nähtiin.

Toki hetken päästä saatiin nähdä vielä se Suomen median hehkuttama tärkeä hetki, kun Trumpin suusta saatiin vielä kertaalleen kuulla tutut kehut Stubbin golf-taidoista, ei kuitenkaan virallisena osana tervetuliaistoivotusta, vaan Trumpin yksityisenä vastauksena hänen vieressään istuneelle vieraalle. Vierustoverille lausahdetun kommentin merkitys saattaa olla myös merkitykseltään erilainen, jos saisi tietää, mikä kyseisessä keskustelussa moiseen kommenttiin johti. Arvosteliko Trumpin vieressä istunut kenties Trumpin käsitelleen liian kovin hansikkain ahkeran some- & pr-työn korkealta korokkeelta hyvin suoraviivaisin ottein juuri tiputettua Suomen presidenttiä. Reaaliaikaista lähetystä seuranneet olivatkin ainoa joukko, joka pystyi näkemään kaiken valtamedialta sanomatta jääneen ja Suomen kannalta epäedullisemman totuuden neuvottelupöydän tapahtumista.

Tilanne muodostuikin siitä erityiseksi, että ensimmäistä kertaa sai hetken nähdä Stubbin itsensä korottamisen puolelle usein lipsahtavan itsevarmuuden rakoilevan. Toki hän tilanteen onnistui pienen epävarmuuden hetken jälkeen kursimaan jälleen kasaan hyvin omaksutuilla ja tutuksi tulleilla tilanteen kiertämisen taidoilla, joita syksyn mittaan nähtiin Suomen arvojohtajan käyttävän kiemur-rellessaan ulos hänen poikansa harjoittelupaikan korruptiolta haiskahtavien järjestelyiden noustessa ihmisten tietoisuuteen. Sen sijaan, että arvojohtaja olisi puuttunut selkeisiin vääryyksiin, ja lainkaan myöntänyt vääryyttä tapahtuneen, lähdettiin asiaa ja vastuuta kiertämään arvojohtajan kenkien sisällä vetoamalla hänen poikaansa koskevien asioiden yksityisyyteen (ikään kuin yrittäen keskustelu vaientaa valta-asemassa lausuttujen sanojen kautta). Valkoisessa talossa paras tapa selvitä tilanteessa oli niin ikään tutuksi jo tullut mediankin rakastama vitsailu ja Suomen puolesta hyvin valmisteltuun viisaalta kuulostavaan puheeseen siirtyminen.

Herää aiheellinen kysymys siitä, onko tällainen toiminta sitä, minkä puolesta suomalaiset äänestivät ns. koko kansan presidenttiä ja arvojohtajaa valitessaan. Eikö suomalaisilla ollut tarkoitus valita arvojohtaksi presidentti, joka puuttuu arvojohtajana vakaviin vääryyksiin ihmisiä kohtaan, eikä ole mukana niitä aiheuttamassa ja salailemassa?

Valkoisen talon tapahtumien läpikäynnin voikin päättää perustellusti seuraavaan kiteytykseen: Suomen valtamedialla näytti jälleen kerran olevan objektiivisen totuuden ilmi tuomisen sijaan vain yksi tarkoitus; tukea median omaankin johtajistoon kytköksissä olevan presidenttipuolueen pr-työtä todennäköisesti jo seuraavia eduskuntavaaleja silmällä pitäen. Olihan tätä totuuden kustannuksella käsikirjoitettua teatteria suomalaisille tarjoiltu jo pitkin vuotta. Ei ollut esimerkiksi kerta eikä pari, kun Stubbin osallistuminen Trumpin ja eurooppalaisten johtajien kokoukseen uutisoitiin Suomessa otsikoin ”Trump soitti Stubbille” luoden ilmeisen tarkoituksellisesti kuvaa Stubbin erityisestä asemasta ja Trumpin soitosta juuri hänelle, vaikka todellisuudessa hän oli vain osallistunut ryhmäkokoukseen muiden eurooppalaisten johtajien rinnalla. Tällainen puolitotuuksista koottu uutisointi onkin Suomen valtamedioilta lähes yhtä kyseenalaista lukijakunnan manipulaatiota kuin aikaisemmin viitattu BBC:n harjoittama Trumpin puheiden pätkiminen omaksi erilaisen mielikuvan luovaa kokonaisuutta poliittisin motivaatioin.

Perustellusti voikin tässä sanomassa käsiteltyjen asioiden jälkeen todeta, että suomalaisille ei koskaan aikaisemmin ole vallankäyttäjien (sisältäen myös valtamedioiden vallan) toimesta valehdeltu näin paljon. Jotta edellinen kommentti ei jäisi yksin ”oudolta kalskahtavan profeetan” suusta lausutuksi, tuotakoon esille tuoreet vakavat viittaukset tähän ilmiöön myös luotetuissa virkatehtävissä toimineiden ja edelleen toimivien henkilöiden suun kautta.

Suomen valtamedian jakamaan laaja-alaiseen vääristettyyn totuuteen, sekä suoranaiseen valehteluun suomalaisille, viittaa vielä suorasanaisemmin mediatalo Sanoma Oy:ssa 21 vuotta työskennellyt ja siellä varatoimitusjohtajanakin toiminut Martti Ojares. Hänen kuvaus Suomen mediaa kohtaan tällä hetkellä tuntemastaan häpeästä oli paljon kertova ja painava lausahdus Sanoma Oy:n pitkäaikaisen luotettavan johtajan ja viestintäneuvokseksi nimitetyn henkilön suusta (Ojares & Co., 2025, Jumalan lupaukset Israelin turvana – Lähi-itä ratkaisun paikalla).

Suomalaisen valtamedian luotettavuuspulaan ja tarpeeseen käyttää lähdeaineistona suoraan alkuperäisiä amerikkalaisia lähteitä viittaa myös esim. Suomen evankelisluterilaisen kirkon pappina toimiva Pauli Selkee pohtiessaan Charlie Kirkin kuolemasta käytyjä keskusteluja uutisointeineen (Selkee 2025, Herätysliikkeiden tilanteen kommentointia).

Valitettavasti Suomen valtamedioista ei enää yksikään myöskään poikkea toisistaan edukseen. Erittäin tarkan esimerkin tasolle Suomen luotettavimmaksikin listatun valtamedian vakavan tilanteen avaamisen vie taloustieteen lehtorina toimiva kauppatieteiden maisteri Katriina Reponen, joka lähiaikoina on valmistumassa myös teologian maisteriksi. Hän tuo ilmi vakavia suoranaisiksi valheiksi osoittautuvia asioita Ylen jakamasta elokuvasta No Other Land. Käytännössä Reposen esittämät asiat todistavat siitä, että elokuva on käytännössä osoitus Ylenkin levittämästä totuuden vastaisesta propagandasta (Reponen 2025, Katriina Reponen – Maailma ei tiedä totuutta me tiedämme).

Suomen tilanne onkin hyvin mielenkiintoinen. Samaan aikaan, kun suomalaiset tuomitsevat kaikenlaisen propagandan levittämisen Suomen rajojen ulkopuolella, tuntuvat he täysin sokeutuneen oman maan rajojen sisällä levitettävälle aivan vastaavalle propagandalle. Seurauksena lähdetään vieläpä iloitsemaan ja ylpeilemään lähinnä kansakunnan sivistystason laskua ja hengellistä rappiotilaa osoittavista käytännössä valheisiin perustuvista päätöksistä. Esimerkkinä edellisestä voi nähdä HOK-elannon edustajiston jäsenen ja vihreiden kansanedustaja Alviina Alametsän hehkutuksen siitä, miten hänenkin tekemään aloitteeseen liittyvä poliittinen vaikuttaminen on tuottanut tulosta, ja S-ryhmä on tehnyt päätöksen poistaa tuotevalikoistamaan Israelin laittomista siirtokunnista peräisin olevat tuotteet (Nissilä 2025, S-ryhmä lopettaa israelilaisten tuotteiden myymisen – Päivi Räsäseltä raju natsivertaus). Yhtä käsittämätöntä, kuin Ylen päätös jakaa valheelliseen propagandaan perustuvaa videota, on se, että valtamedia ei lukuisista medialle asiantuntijoiden tekemistä oikaisupyynnöistä huolimatta, käsittele näkyvästi Ylen elokuvassakin harhaanjohtavasti laittomiksi siirtokunniksi väitettyjen alueiden todellista lainopillista tilaa. Se, että Suomi osallistuu ilman faktojen esiin nostamista brutaalin hyök-käyksen kohteeksi joutuneen valtion vihollisen propagandakoneiston osaksi, ajaa vakavan hyökkäyksen kohteena olleen valtion boiko-toimista faktojen ja Mannerheiminkin painottamien hengellisten lainalaisuuksien vastaisesti, vetää väistämättä hiljaiseksi. Vaikka Kaikkivaltias Jumala on rakkaudellinen ja kärsivällinen, olemmeko sittenkin jo saavuttaneet sen kansakunnan syntivelan maksimin, josta ei enää ole paluuta totuutta ja oikeudenmukaisuuttta puolustavaan valtioon kuin Jumalan lähettämien ravisteluiden kautta.

Suomalaisten olisikin aika herätä totuuteen Suomen valtamedian vakavasti vain yhteen antikristilliseen poliittiseen suuntaan politisoituneesta tilanteesta. Suomen suunta ei nykyistä paremmaksi käänny ilman Kaikkivaltiaan tarkastelun kestäviä suomalaisten äänestyspäätöksiä. Kyseisiä päätöksiä on kuitenkin mahdoton tehdä perustaen ratkaisunsa sinisilmäisellä luottamuksella suomalaisen valtamedian monilta osin valheelliseksi ja manipulatiiviseksi muuttuneeseen uutisointiin kansainvälisten medioiden malliin.

Palataan vielä luvun lopuksi Suomi-neidon vakaviin diagnooseihin, jotka ovat seurausta edellisten ja nykyisten hallintojen päätöksistä.

Suomi-neidon diagnooseihin saattaisi olla ilmestynyt myös alkava muistisairaus persoonallisuuden muuttumisineen. Jos Suomi-neidon nuoruusvuosien terveen jumalanpelon varaan rakennettua iden-titeettiä vertaa nykyisen Suomen kansakunnan tilaan, on havaittavissa ero kuin yöllä ja päivällä. Muistista tuntuu kokonaan kansakunnalta pyyhkiytyneen ne asiat, joiden perustalle kristillinen Suomi rakennettiin Kaikkivaltiasta polvirukouksessa kansakuntana avuksi huutaen, Hänen pyhä Sanansa kunniassaan pitäen. Muistisairauksille tyypilliseen tapaan Suomi-neito tuntuu myös olevan täysin kykenemätön enää näkemään omaa tilaansa. Sen sijaan tarkkaavaiset voivat huomata merkit lausutun vain Suomen poliittisiin piireihin sotkeutumattomien ulkopuolisten tarkkailijoiden suusta.

Edellisestä esimerkkinä toimii Internations-verkoston tekemä ”Expat Insider 2024”-tutkimus, jossa tarkasteltiin ulkomaalaisten näkemyksiä eri yhteiskunnista (Raeste 2024, Suomen arvostus syöksyi ulkomaisten osaajien silmissä – Romahdus on jo älytön.). Kyseisen tutkimuksen mukaan Suomi oli vuodessa romahtanut sijalta 16 sijalle 51. Taakse jäivät tilastossa enää vain Turkki ja Kuwait. Siinä missä toimeentulon mahdollisuuksia yhteiskunnan yleisen ilmapiirin ohella voimakkaasti kritisoitiin, enää lähinnä puhdas luonto ja ilmasto saivat positiivista tunnustusta.

Edellisten arvioiden voi todeta yhtyvän hyvin yksiselitteisesti lukuisten suomalaisten suusta kuultuihin arvioihin kansakunnan todellisesta onnellisuuden tilasta. Edellisestä, luotettavista politiikan vaikutusvallan ulkopuolella olevista tutkimuksista huolimatta, Suomen kansan ylimmät johtajat vain venyttelevät hymyjään esittäytyen maailman onnellisimman kansakunnan ja mallimaan johtajina. Samat johtajat, jotka ennen vaaleja ylistivät itseään koko kansan arvojohtajina, vaikuttavat viittaavan valituksi tultuaan kuitenkin täysin kintaalla kansalaisten hätähuutoihin ja maassa todistettavasti rehottaviin vakaviin, demokratian perustaa jo merkittävästi murentaneisiin, ongelmiin.

Surullisin esimerkki Suomen kansan johtajien kyvystä hymyillä yli Suomen kansan todellisen hätätilanteen nähtiin Suomen itsenäisyyspäivänä vuonna 2024. Vasta keväällä 2025 Suomen kansalle paljastettiin, että vain pari päivää ennen presidentinlinnassa perinteisesti järjestettyä itsenäisyyspäivän vastaanottoa, oli presidentin turvamies, käytännössä poliisimies, tehnyt itsemurhan presidentin virka-asunnon parkkihallissa presidenttiperheen kotona ollessa. Suomen kannalta ei ole hyvä asia se, että asia ei käytännössä näkynyt mitenkään presidentin hymyssä ja juhlinnassa vain paria päivää myöhemmin. Asia salattiin ja vasta kuukausien päästä asiasta hyvin niukkasanaisesti tiedotettiin. Eikä tapaus jäänyt suinkaan ainoaksi itsemurhaksi kyseisinä kuukausina poliisimiesten keskuudessa. Vain parin kuukauden päästä korkean tason poliisimies ampui itsensä Poliisihallituksen tiloissa. Ottaen huomioon, että jokaikinen itsemurha on sinällään jo valtava osoitus epäonnis-tumisesta kansakuntana ja järkyttävä todistus kansakunnan toivottomasta tilanteesta, olisi mielenkiintoista kuulla suomalaisten näkemys siitä, olisiko itsenäisyyspäivän alla elämästään syystä tai toisesta luovuttaneen poliisin epätoivoa ilmentävän teon pitänyt johtaa kansakunnan juhlinnan hiljenemiseen ja pysähtymiseen, suruaikaan kansakunnan tilasta.

Itsemurha presidentin kotona ei voi myös olla vaikuttamatta poliittiselta teolta. Jos hänellä oli poliittinen syy tekoon, se varmuudella kuitenkin kansakunnalta salaittaisiin (tähän väitteeseen sisältyvät perustelut tulevat selväksi sanoman muun sisällön kautta). Poliittinen syy ei olisi ihme sillä perusteella, mitä tämänkin sanoman kautta Stubbin lähipiirin salatuista kuvioista suhteessa poliisin mahdottomaksi ajettuun tehtävään edes puolustaa oikeutta selkeästi korruptoituneen oikeusjärjestelmän rinnalla paljastuu. Kun tarkasteluun lisätään otsikot poliisien ilmi tuomasta ennen näkemättömästä tilanteesta nuorisorikollisuuden ja väkivaltarikosten saralla kansakunnassa, ilman tarvittavia resursseja enää edes käsitellä kaikkia poliisille tulleita asioita, ei voi olla heräämättä monia arveluttavia kysymyksiä oikeusvaltion perusedellytyksien toteu-tumisesta kansakunnassa.

Poliisit kuitenkin näkevät työssään ehkä jopa kaikista konk-reettisimmin kansakunnan todellisen hätätilan ja ovat siitä päättäjille moneen otteeseen viestineet. Poliisille on myös siirtynyt paljon nuorten, käytännössä lasten, aikuisille ja yhteisöille todellisuudessa kuuluvasta valvonta- ja jopa kasvatustehtävästä. Toisaalta, kun kansakunnan tila poliittisin, kestävän kehityksen ja pyhän Sanan vastaisin päätöksin, on ajettu tilanteeseen, jossa vanhemmilla täytyy olla jopa kaksi työtä selvitäkseen pelkästään ruoan ja asumisen peruskustannuksista, on jotakin perustavanlaatuisesti vääristynyt kansakunnassa. Silloin on selvää, että hyvin monilta vanhemmilta on myös käytännössä viety mahdollisuus olla tarpeeksi läsnä lapsilleen. Perheiden tilanteen ero muutaman kymmenen vuoden takaiseen tilanteeseen on hurja. Lapsilla oli vielä mahdollisuus saada silloin sitä, mitä vanhemmiltaan tarvitsivat. Pääsääntöisesti perheissä pystyi toinen jäämään kotia lapsista huolehtimaan ja heille läsnäolevana aikuisena olemaan yhdenkin ihmisen palkan riittäessä elämän perusvälttämättömyyksien lisäksi myös elämään sisältöä tuoviin yhteisiin arjesta poikkeaviin hetkiin koko perheenä.

Ja vaikka kahta työtä ei tarvitsisikaan vielä kaikilla Suomessa tänä päivänä olla, ei monessa paikoin heidänkään tilanne ole helppo, joilla vain yksi työ on. Monilla toimialoilla on saanut nähdä todeksi sen, että toiminnan tehostaminen on viety tasolle, jolla väistämättä työntekijät loppuun kulutetaan kuin orjat konsanaan. Henkilö-kohtaisestikin tämän ilmiön olen saanut todentaa saatuani aikoinaan eräältä työnantajalta käteeni työsuunnitelman, jonka myötä työntekijän käytännössä olisi pitänyt pystyä olemaan pari tuntia päivästä  samaan aikaan kahdessa eri paikassa. Työsuunnitelman ongelmista tiedotettaessa vedottiin budjetin olevan niin tiukka ja lukkoon lyöty, että epärealistista työsuunnitelmaa ei joka tapauksessa voisi muuttaa. Selkeät virheet työsuunnittelussa myös lähdettiin painamaan maton alle niihin puuttumisen sijaan. Vaihtoehdoksi työntekijälle jätettiinkin joko tehdä työt todella hutiloiden tai valehdella työajan mukaan maksaville asiakkaille. Jälleen kerran voi todeta, että ei tarvita psykologin koulutusta sen toteamiseen, että vain ihmisen oma rohkeus asettaa rajoja voi tällaisessa tilanteessa pelastaa ihmisen terveyden vastaavassa tilanteessa. Liian monet vaikenevat ja yrittävät vain selvitä, lopulta itsensä loppuun kuluttaen. Harvat Suomenkaan vallitsevassa työttömyystilanteessa uskaltavat todeta työnantajalleen sen, että ei kiitos, en suostu valehtelemaan tai tekemään työtäni näin epärealistisen työsuunnitelman pohjalta.

Henkilökohtaisesti en pyhään Sanaan Suomen tilannetta verratessani uskokaan, että Kaikkivaltias haluaa kenenkään presidentin kykenevän vain hymyssä suin juhlimaan, kuin mitään ei olisi tapahtunut, presidentin luottopalvelijan ajautuessa palveluksen aikana itsemurhaan. Varsinkin Suomen arvojohtajalle, itsemurha-tilastoissa jokaisen luvun pitäisi olla vakavan tutkiskelun paikka oman kansakuntansa todellisesta tilasta. (Hautanen 2025, Näin tasavallan presidentin kanslia kommentoi turvamiehen itsemurhaa)

Myöhemmissä luvuissa Herran kehotuksesta käydäänkin läpi syitä, mitkä tekijät johtavat Suomessakin nykypäivänä siihen, että Suomen kansa joutuu huomaamaan kerta toisensa jälkeen tulleensa petetyksi kansanedustajia ja muita kansakunnan johtajia merkittäviin virkoihin valitessaan. Ennen sitä on tarpeen kuitenkin tuoda parin konkreettisen esimerkin kautta vielä tarkemmin ilmi politisoituneen median merkittävää vaikutusta demokratian rapauttavana voimana ja kokonaisuuden kytkeytymistä Suomen viime aikaisiin president-teihin Niinistö ja Stubb.

Takaisin Sanomat-sivulle sisällysluetteloineen->