Takaisin Sanomat-sivulle sisällysluetteloineen->

Politisoitunut media - Italiaa ja Espanjaa rajumpi tilanne

kirjasta:

Käänny takaisin Suomi! Kansakunnat, katsokaa ja kuulkaa! Osa 1

Kaikkialla muualla kuin Suomessa, oikeusprosessi, jota istuvan presidentin lähipiirin kuuluvat vaalirahoittajat ja suurlähet-tiläspiireissä vaikuttavat poliittiset toimijat ovat tahallisesti vääristäneet toiminnalla, joka täyttää vakavaksi luokiteltavan rikoksen tunnusmerkit, aiheuttaisi skandaalin. Kun asia paljastuisi viranomaisille ja valtamedialle, se päätyisi lööppeihin ja johtaisi potkuihin kansakunnan hallinnon viroissa, jotka jättivät toimimatta asian tietoonsa saatuaan.

Euroopan ihmisoikeustuomioistuimen tuomari Pauliine Koskelo kuvaa Helsingin Sanomissa julkaistussa uutisessa, kuinka oikeus-valtioperiaatteeseen nojautuvassa demokratiassa, valtamedioiden odotetaan toimivan poliittisen vallankäytön pidäkkeenä ja vastavoimana (Sajari 2024. Vaaran merkit. Oikeusvaltion merkitystä ei ole syytä unohtaa, sanoo Euroopan ihmisoikeustuomioistuimen tuomari Pauliine Koskelo). Kansalla on myös oikeus odottaa valtamedioilta perustuslain mukaista tasapuolista tapaa toimia. Kansalaisilla on perusteltu oikeus odottaa kuulevansa valtamedioista median tietoon tulleista merkittävistä ongelmista demokratian toteutumisessa, vaikka ne koskettaisivat mediajohtajien kanssa samoissa elinkeinoelämän vaikuttajien pöydissä istuvia henkilöitä. Jos media ei tätä tehtäväänsä kykene hoitamaan, on demokratia ajautunut kaikista vakavimpaan korruption asteeseen, jossa vakavimman korruption toimijana on erilaisten kytköksien kautta myös valtamedia, ja vakavia asioita ei tuoda ihmisoikeusjuristin kuvaamalla tavalla enää edes julki kansalle.

Monin tavoin palkitussa ja ulkokultaisesti kiiltävässä rakkaassa isänmaassani, voi valtamedioiden todeta osallistuneen ihmis-oikeusjuristin peräänkuuluttamien toimien sijaan poliittisesti merkittävissä valta-asemissa olevien henkilöiden vakavien rikoksien määrätietoiseen peittelyyn. Sen sijaan, että yhteiskunnallisesti merkittävät asiat tuotaisiin kansalaisten tietoon  oikeusvaltio-periaatetta yhteiskunnassa vaalien, asiat sen sijaan kansalaisilta salataan niistä tietoisesti vaikenemalla samalla rikkoen perustuslaillisia tasa-arvon ja yhtäläisyyden periaatteita.

Lainsäädännön mukaan, kun viimeaikaisten Suomen presidenttien lähipiiriin kuuluvat ja heidän vaalirahoitukseen merkittävästi osallistuneet henkilöt lavastavat hyvin häikäilemättömästi ja suunnitelmallisesti heikossa asemassa olevan tavallisen kansalaisen syylliseksi peitellessään omaa vakavien rikoksien merkistön täyttävää toimintaa, on kyse yhteiskunnallisesti merkittävästä asiasta. Yhteiskunnallisesti merkittävistä asioista kansalaisilla on lain mukaan oikeus kuulla jopa yli salassapitovelvoitteiden, mikä oikeus käytännössä sisältyy merkitykselliseen medioiden käyttämään valtaan demokraattisessa kansakunnassa. 

Vieläkin merkityksellisemmäksi asia demokraattisen oikeusvaltion kannalta muuttuu, kun väärän ilmiannon merkistön täyttävä vakava rikos, asianomistajan sijasta koko demokratiaa kohtaan, menee oikeusprosessissa läpi kenenkään oikeuden toteutumista valvovan viranomaisen puuttumatta väärien todistuksien antamiseen, laaja-alaiseen valehteluun oikeusviranomaisille ja oikeusprosessissa tapahtuneisiin lainvastaisiin toimiin.

Merkityksellisestä asiasta siirrytään lähemmäksi pyhän Sanan kuvaamaa demokratian painajaiseksi luettavaa tilaa, kun kansakunnan valtamediat jatkavat vaikenemistaan siinäkin tilanteessa, jossa 10 vuotiseksi venyneessä oikeusprosessissa on nähtävissä merkittäviä Suomen perustuslainvastaisia epäkohtia, joilla käytännössä on vain varmistettu mm. asian salaaminen kansalaisilta ja tiettyjen rikoksien syyteoikeuden vanheminen.

Kun oikeuden toteutumista valvovat viranomaiset sulkevat silmänsä puuttumatta asioiden kulkuun ja valtamedia jättää tekemättä vastuulleen kuuluvan demokratian vastaisen toiminnan ilmi tuomisen, tuloksena on käytännössä oikeusvaltioperiaatteelle rakennetun demokratian muuttuminen korruptoituneeksi sorto-valtioksi. Suomessa edellinen on jo johtanut lukuisiin oikeudettomiin oikeusprosesseihin. Tässä sanomassa ilmi tuotavan tapauksen osalta tilanne johti siihen, ettei 10 vuoden odotuksen jälkeen tavallinen kansalainen saanut piirunkaan vertaa oikeutta. Oikeuden toteutumisen sijaan paljastuikin lopulta vain entistä laajemmin vakavaan korruptioon viittaavat tapahtumat jo prosessin alkuvaiheilta vuosien takaa.

Kävi esimerkiksi ilmi, että presidentti Niinistön ja Stubbin poliittiseen  lähipiiriin kuuluva taho oli vapautettu esitutkinnan loppulausuntojen jälkeen koko prosessista heti muutaman viikon jälkeen materiaalilla, jolla kyseistä päätöstä ei edes olisi todellisuudessa saanut tehdä. Vaikka aineisto olisi ollut päätök-sentekoon kelpuutettavaa, olisi aineisto ollut joka tapauksessa liian laaja ja ristiriitainen päätöksen tekemiseen muutaman kesäisen viikon aikana. Käytännössä edellä kuvatulla lainvastaisella menettelyllä poliittiseen eliittiin kuuluvat vakavia rikoksia tavallisia kansalaisia kohtaan tehneet vapautettiin muutamassa viikossa lainvastaisesti jatkamaan elämäänsä epärehellisestä ja vakavan tuottamuksellisesta toiminnasta huolimatta, ja täysin seurauksitta. Sen sijaan heikossa asemassa ollut sekä törkeiden ja vakavien rikoksien kohteeksi joutunut jätettiin seuraavaksi kuudeksi vuodeksi vain odottamaan oikeusprosessin käynnistymistä, lopulta täysin turhaan. Perus-teettomalla oikeusprosessin pitkittämisellä syyttäjän pöytälaatikossa vain varmistettiin asian salassapitäminen ensimmäiset kuusi vuotta ja toisaalta tuhottiin myös tavallisen kansalaisen mahdollisuudet saada oikeutta tiettyjen viidessä vuodessa syyteoikeudeltaan vanhentuvien asioiden osalta.

Selvitettäessä tällä tavalla lainvastaisia päätöksiä tekevän syyttäjän nimi, nousi nimestä kytkös aikaisempiin epäilyksiin kyseisen henkilön toimintavoista 2000-luvun alkupuolen Copterline-tapauksessa. Tuoreen tapauksen valossa, aikaisemmin mediassa nostettu epäilys tunnettujen talouspoliittisissa piireissä vaikuttavien nimekkäiden henkilöiden suojelemista perustellusti, ja todistet-tavastikin, vain vahvistui (Lehtinen,  2014. Suojeltiinko Copterline-päätöksillä huippuasianajajia?). Siinä missä Copterline-tapauksessa voimakkaan kritiikin kohteeksi rikosoikeuden professorinkin suusta lausuttuna nousi salaiseksi julistetut syyttämättäjättämispäätökset, tällä kertaa nimekkäät vapautettiin rikosvastuistaan julkisilla, mutta perustuslain ja rikoslainsäädännön vastaisilla julkisilla syyttä-mättäjättämispäätöksillä. Perustuslain mukaan päätöksien tulee perustua mm. totuuteen ja oikeudenmukaisuuteen. Rikoslainsäädäntö sen lisäksi asettaa mm. prosesseille omat tarkat totuuden ja oikeudenmukaisuuden toteutumista edesauttavat ehtonsa. Nekään eivät lainmukaisesti toteutuneet. Onkin hyvin kummallista, että missään vaiheessa oikeusprosessia ei rikoksen uhriksi joutuneiden asiakirjoihin päässeet maininnoiksi vakavat ja todistetut rikokset, jotka tavallisesti vähintäänkin tuomiota lieventävinä asianhaaroina tuomioissa mainittaisiin. Tärkeintä näyttikin oikeusjärjestelmässä olevan kyseisessä tapauksessa vain talouselämän nimekkäiden henkilöiden rikollisen toiminnan salaaminen julkisiksi luokiteltavista asiakirjoista.

Kun tapausta myöhemmin käydään toisessa osassa tarkemmin läpi, käykin ilmi, että lainvastaisten asioiden tapahtuminen prosessissa ei rajoittunut pelkästään prosessin jo alkuvaiheessa vääristäneen syyttäjän toimintaan. Koska tapauksessa ei uhrin oikeusavustajan mukaan juuri mikään ollut mennyt niin kuin olisi oikeusjärjestelmän prosessien mukaan pitänyt mennä, ei tuomareidenkaan toiminta näyttänyt lähtevän kuin lähtökohdasta, että oikeusprosessissa tapahtuneet lainvastaisuudet saadaan häivytettyä prosessin loppuun saakka. Menettely olisi turvattu, kunhan mikään valtamedioista ei nostaisi asiaa esiin. Ja toistaiseksi 10 vuoden ajan, tavallisten kansalaisten oikeuksien kustannuksella, niin on tapahtunutkin.

Käytännössä oikeusviranomaisten toiminnan perusteella tapauksesta kehkeytyikin kokonaisuus, jossa lainvastaisesta oikeusprosessista seurasi käytännössä vain laaja-alaisen valehtelun palkitseva ja valheisiin perustuva tuomio. Älyttömintä demok-raattisen oikeusvaltion kannalta oli se, että käytännössä ainoastaan valheita uskonutta syytettiin sillä perusteella, että hän uskoi valheet korkeissa luottamusasemissa toimivan ihmisen suusta lausuttuna. Kyseinen vakavia rikoksia ja suunnitelmallista valehtelua oikeusviranomaisille ja muillekin yhtiön sidosryhmille harjoittanut tahohan työskenteli Finanssivalvonnan alaisella toimialalla ja harjoitti kyseistä talouselämän ammattiaan ja tehtäväänsä taloustieteen ylimmän mahdollisen koulutuksen saaneena ja erityisessä luottamusasemassa, jossa hän mm. suomalaisten  eläkevarantojakin ammattinsa puolesta välillisesti hallinnoi. Lainsäädännön mukaan häneltä siis olisi pitänyt pystyä nimenomaan luotettavuutta odottamaan ja hänen vastuuasemansa olisi vain kuulunut raskauttaa hänelle määrättäviä rikosseuraamuksia epärehellisestä toiminnasta. Tapahtui kuitenkin juuri päinvastoin. Suunnitelmallisella oikeusviranomaisille valehtelulla ja väärän todistuksen hankkimisella tuomio saatiin vastaamaan käytännössä tilannetta, jossa raiskauksesta tuomittaisiin minihameen käyttäjä pukeutumisensa perusteella raiskauksen tehneen tuomitsemisen sijaan.

Sakeaksi äityneen sopan korruptiolta haiskahtava lemu vain vahvistui entisestään, kun ilmi tulleiden vakavien oikeuden loukkausten käsittelyyn haettiin ohjeita silloiselta syyttäjien toimintaa valvovalta valtakunnansyyttäjältä, Raija Toiviaiselta. Kysyessään toimintaohjeita syyttäjän toiminnasta valittamiseksi, toimintaohjeiden sijaan poliittisen eliitin törkeiden rikoksien uhriksi joutunut sai vastaukseksi vain hiljaisuuden. Entistä kyseen-alaisemmaksi asiat muuttuivat, kun kuukausia kestäneen hiljaisuuden jälkeen sähköpostiin kilahti vain asianomistajaa kuulematta tehty päätös siitä, että mitään virheitä ei ole tapahtunut. Ei tarvitse olla lainoppinut sen osalta, etteikö päätöksiä, joissa asianomistajalle ei anneta edes mahdollisuutta tulla kuulluksi ja esittää todisteaineistoja, voi tulkita suoraan osoitukseksi vakavista ongelmista demokraattisen oikeusvaltioperiaatteen toteutumisessa. Syyttäjä sentäs tapauksessa vaihtui.

Kaiken seurauksena käytännössä suunnitelmallinen, määrä-tietoinen ja laajamittainen valehtelu Suomen oikeusviranomaisille vain runsaskätisesti poliittisen eliitin sisäpiiriläisille palkittiin. Käytännössä Suomen syyttäjälaitos toimi poliittisen eliitin vaatteiden valkaisijana ja vuosia papereita pöytälaatikossa seisottamalla varmisti muutamaksi ensimmäiseksi vuodeksi sen, että rikoksiin syyllistynyt poliittinen eliitti sai jatkaa elämäänsä ja heidän rikollisen toiminnan kohteeksi joutuneet uhrit pidettäisiin vuosia hiljaa. Vasta pääkäsittelyn jälkeen asiasta voisi julkisuuteen tarkemmin ryhtyä kertomaan todisteaineistojen kera, edellyttäen tietysti myös sen, että vakavien oikeudenloukkausten uhriksi joutunut, heikosta sosioekonomisesta asemastaan huolimatta saisi jotakin kautta äänensä kuulumaan valtamedioiden pidättäytyessä tuomasta julki riittävän korkealla tasolla vaikuttavan poliittisen eliitin rikoksia.

Omat vakavat kysymyksensä herättää tilanteessa Orbanin kommentit aikaisemmin viitatussa lehtiartikkelissa. Ottaen huo-mioon, että kyse on viimeaikaisten ja istuvan presidentin merkittävästä lähipiiristä ja että Suomessa presidentti nimittää tuomarit, ei voi olla kaipaamatta Orbanin viittaamaa perustuslakituomioistuinta Suomeenkin oikeusviranomaisten toimia tarkemmin valvomaan. Suomessahan tällä hetkellä perustuslain toteutumista valvotaan lähinnä vain etukäteen lainsäädäntöjä tehtäessä. Kukaan ei kuitenkaan riittävällä tavalla valvo perustuslain toteutumista prosesseissa lakien säätämisen ja niiden voimaan astumisen jälkeen.

Kaiken tämän seurauksena todistettava fakta onkin Suomesta se, että törkeisiin ja asianomistajarikoksien sijaan myös koko demok-rataa kohtaan tekemiin vakaviin rikoksiin syyllistyneet kohot-telivatkin kaikki nuo vuodet presidentinlinnassa tyytyväisenä juhla-maljoja Niinistön ja Stubbin kanssa käytännössä vääryyden ja luopumuksen voitokkaalle etenemiselle Suomessa. Samaan aikaan rehellinen, omia ja muiden asiaan liittyvien oikeuksia äärettömän painostuksenkin alla kovalla hinnalla puolustanut rikoksien uhri, sai rauhassa roikkua lapsineen hiljennettynä oikeudettoman ja perustuslainvastaisen oikeusprosessin löysässä hirressä perheen elatuksenmahdollisuudetkin vääryydellä vietynä.

Karu fakta kyseisen tapauksen aineistoihin liittyen onkin erään lakimiehenkin ääneen lausuma asia. Kenenkään poliittisen eliitin henkilöistä, eikä valheita sormien läpi katsovien oikeusprosessin vastuuhenkilöiden, pitäisi uskaltaa niin räikeästi laiminlyödä vastuitaan, eikä valehdella oikeusviranomaisille prosessia vääristäen, elleivät he niin tehdessään pystyisi luottamaan siihen, että nykyistä poliittista eliittiä tukeva valtamedia ja oikeusviranomaiset myös vaikenisivat tapahtumista. Itse asiassa eräs vapaamuurareihin kuuluva taho tämän ääneen prosessin aikana rikoksen uhriksi joutuneelle sanoikin: ”Ei he tule kirjoittamaan tästä”. Onhan tapaukseen liittyvä väärän todistuksen tavallista kansalaista vastaan antanut taho itsekin korkealla taholla vaikuttava palanen kyseistä verkostoa. Vapaamuurariuden isänmaallisuus-ideologia onkin hyvä esimerkki pyhän Sanan kuvaamasta vakavimpien mahdollisten eksytyksien salakavalista piirteistä. Siinä missä vapaamuurarit puhuvat isänmaallisuudesta toimintansa yhtenä perustana, todellisuudessa tällaisellä epärehellisellä toiminnalla he juuri toimivat niin epäisänmaallisesti kuin vain voivat, ajaen kansakuntaa Jumalan silmissä pyhän Sanan kuvaamaan demokratian painajaismaiseen tilaan, jossa itsenäisyyskin vaarannetaan oikeutta heikkojen kustannuksella vääristämällä. Samalla he häpäisevät sen veren, joka itsenäisyyssotien aikaan maahan vuodatettiin perustet-taessa todellista oikeusvaltioperiaatteella toiminutta demokratiaa, Suomea.

 Käytännössä Suomen valtamediat ovatkin siis osallistuneet velvoitteidensa sijaan vain Suomen demokraattisen oikeusvaltion perustan murentamiseen. Onhan se saatu monesti nähdä, että vasta valtamedian reagointi ja sitä kautta tullut julkisuus asioille on tuonut oikeutta kansalaisille. Suomen perustuslain mukaanhan eroa ei uutisoinnissa pitäisi olla, vaikka vakavia rikoksia kansalaisia ja koko oikeusvaltiota kohtaan olisi tehnyt presidentteihin ja valtamedioiden johtoon kytköksissä olevat tahot.

Vaan kunpa Suomen valtamedioiden epäisänmaallinen toiminta olisi jäänyt vain vaikenemiseen presidentti Niinistön ja presidentti Stubbin lähipiirin vakavista rikoksista. Valitettavasti samaan aikaan rikoksista vaikenemisen rinnalla valtamediat valitsivat toimia vakavia rikoksia tehneille työvälineenä ulkokuoren kiillottamiseen päivänvaloa kestämättömien toimien peittelemiseksi. Kunniamai-ninnoista kertovat artikkelit ja niiden luoma kuva kyseisten talouselämän poliittisten vaikuttajien toiminnasta, sekä rehellisyydestä, olivat valtamedian artikkeleissa kaukana siitä totuudesta, josta edelleen todistettavissa olevat tosiasiat samanaikaisista tapahtumista henkilöiden todellisista toiminta-malleista ja mittavasta epärehellisyydestä todensivat. Oikeus-prosessia seuranneita tahoja alkoikin jo hymyilyttämään, kun julkaisujen ajankohdissa oli nähtävissä tietyn kaavan toistuminen. Aina kun osana oikeus- ja viranomaisprosesseja oli tulossa vaihe, jossa viranomaiset käsittelisivät laajan valahtelun ja väärät todistukset sisältävää poliisin keräämää aineistoa, julkaistiin hetkeä ennen näitä valheita ja oikeuden vääristelyä harjoittaneista heitä ja heidän saavutuksiaan korottavat artikkelit jossakin valtamediassa. Ottaen huomioon, että valtamedioille oli toimitettu todistusaineiston sisältävä tieto kyseisten ihmisten toiminnasta, ei suomalaisten valtamedioiden toiminta häviä lainkaan ison meren takaisille ”valemedioiksikin” joidenkin kutsumille medioille (ilmiö koski niin Ilta-Sanomia, Iltalehteä, Yleä kuin luotettavana pidettyä Helsingin Sanomaakin, jolla tosin oli tuohon aikaan hyvin henkilökohtaisia kytköksiä tähän Iisebelin ja Ahabin häikäilemättömillä toiminta-malleilla toimineeseen pariskuntaan).

Tätä kokonaisuutta, jossa Niinistön ja Stubbin lähipiirissä edelleen vaikuttava Tokmannin perustaja Kyösti Kakkonen antoi väärän todistuksen ja osallistui vaimonsa Julianna Borsoksen rikollisen toiminnan merkistön täyttävään toimintaan, sekä sen peittelyyn väärän todistuksen kautta, on kuvattu Suomen kansalaisille jo yhdessä todistusaineistoakin esittelevässä videossa. Koska näiden viimeaikaisten presidenttien vaalirahoittajien poliisikuulusteluissa ja todistajalausunnoissa valehtelu oli hyvin laaja-alaista, sisältäen hyvin häikäilemättömän valehtelun heikossa asemassa olevan sukulaisen pään menoksi 79/89 poliisin esittämän kysymyksen osalta, ei ensimmäiseen videoon ole voitu tuoda kuin pieni osa tästä kokonaisuudesta. Kuten videosta käy ilmi, erittäin törkeäksi vakavien rikosten merkistön täyttävien toimien osalta tilanteen tekee se, että kyseinen pariskunta hyvin määrätietoisesti käytti hyväkseen tavallisen kansalaisen heihin nähden alisteista asemaa, tiedossa ollutta sosioekonomisesta heikkoa tilannetta sekä  oikeusjärjestelmän tunnettuja epäkohtia. (Lavan 2024, Suomalaisilla on oikeus tietää. Mannerheimin päiväkäskyistä suomalaisten hätähuutoihin)

Kokonaisuudesta tulee myöhemmin julki sanoman toisen osan julkaisun yhteydessä toinenkin video, joka keskittyy kuvaamaan oikeusprosessissa esiintyneitä vakavaan korruptioon viittaavia epäkohtia ja perustuslainvastaisia laiminlyöntejä oikeusprosessin osallistuneiden viranomisten toimesta.

Valitettavasti minuakaan ei mainittua oikeustapausta seurattuani henkilökohtaisesti ihmetytä se häikäilemättömyys, jolla näiden vaalirahoittajien ideologioita ajavan hallituksen kautta tavallisen kansalaisten oikeuksia ja ihmisarvoisen elämän lähtökohtia sortavat strategiat ovat nyt arkipäivää laajemmalti koko Suomen tavalliselle työssäkäyvälle väestölle. ”Sen asioita ajat, kenen leipää syöt”-sanonta näyttää muuttumattomuutensa nykyisessä Suomen halli-tuksessa, jossa korkeamman luokkatason loputtoman ahneuden ja yltäkylläisen varallisuuden maksimoiminen selkeästi ajavat ohi Suomen kansakunnan perustana ennen vaikuttaneiden asioiden ja arvojen. Se, mitä nykyisen hallituksen poliittisten voimien taustalla vaikuttavat tahot tekivät kaikessa hiljaisuudessa erittäin häikäilemättömästi heikossa asemassa olleelle leskeksi jääneelle yksinhuoltajalle, tehdään nyt Suomessa laajemmin tavallisille puolustuskyvyttömille kansalaisille. Käytännössä tuo ei kuitenkaan olisi mahdollita, elleivät valtamediat olisivat mahdollistaneet eräänlaisen monipuoluejärjestelmän sisään mahdollistetun autori-täärisen vallan. Suomalaisille ei annettu mahdollisuutta edes tietää ennen edellisiä vaaleja yhteiskunnallisesti merkittävistä asioista, jotka hyvin todennäköisesti olisivat äänestysasetelmiin ja -päätöksiin vaikuttaneet. Vastaava hiljeneminen kyseisiin tahoihin kytköksissä oleviin epäedullisiin yhteiskunnallisesti merkittäviin asioihin on vain jatkunut.

Presidentti- ja hallituspuolueen nykyinen asenne tavallisia työsskäyviä suomalaisia kohtaan näyttäytyi pian entistä konkreet-tisemmin, kun hallituspuolueista koostuva valtuusto valitsi Kelan uudeksi pääjohtajaksi presidentti- ja pääministeripuolueen taustasta ponnistavan Lasse Lehtosen. Vaikka tietynlaiseen kovasanaisuuteen osattiin hänen historian kautta varautua, eliittipiireissä lisääntynyt tavallisia kansalaisia ja työntekijöitä väheksyvä asenne onnistui silti yllättämään niin valinnan tehneen valtuuston, Kelan työntekijät kuin Kelan alemmat johtotasot. Työntekijöitä väheksyvät kommentit olivat suorastaan pöyristyttäviä. Toisin kuin presidentti Stubb, Lehtonen osasi kuitenkin nöyrtyä anteeksipyyntöön sen sijaan, että olisi valinnut heti lähteä kiemurtelemaan asiasta ulos Stubbin tavoin. Kiemurtelu näytti tulevan vasta anteeksipyynnön jälkimainingeissa, kun seuraavana yönä Lehtonen päätti kuitenkin lähteä omista julkisista lausunnoistaan syyt toisien niskaan siirtämään. (Virtanen 2025, Kelan pääjohtaja syytti öisessä postauksessa Kelan viestintää ”sammakoistaan”)

Kaiken jo tähän asti läpikäydyn valossa, Suomen istuvan presidentin ja pääministerin puolue ei tunnu enää lainkaan muistuttavan sitä aidosti isänmaallista joukkoa, jossa vaikutti usko, koti ja isänmaa -ideologia. Jos muualta Suomesta ei kyseisen puolueen piiristä kantautuisi vielä ääniä, jotka oman puolueensa sisällä uskaltavat kokeneempia tarvittaessa nuhdella ja isänmaallisemmille kestävän kehityksen urille palautella, olisi kyseisen puolueen näkymät toivottomat Jumalan ryhtyessä asioita Hänen tavallaan oikaisemaan. Mikkelin ja Savonlinnan onneksi tuotakoon ilmi se, että niinikään presidentti- ja pääministeripuoluetta edustava Oskari Valtola Mikkelistä ja toista puoluetta edustava Anna-Kristiina Mikkonen Savonlinnasta onneksi Kelan valtuutettuina eivät tukeaan antaneet Lehtosen kommenteille, vaan pitivät kyseisiä lausuntoja valitettavana virheenä. (Partio 2025, Mikkelin ja Savonlinnan kansanedustajilta ei heru ymmärrystä Kelan Lasse Lehtosen kommenteille:”Järkyttävää”)

Miten näin rajuun tilanteeseen on päädytty, tilanteen käytännössä muistuttaessa jo liian monelta osin Suomen sisällissodan edeltävä tilannetekijöitä 1900-luvun ensimmäisillä vuosikymmenillä.

Vain valtamedian hiljeneminen presidenttipuolueiden ja president-tiehdokkaiden taustalla vaikuttavista todellisista tapahtumista on johtanut siihen, että suomalaisilla ei ole todellisuudessa ollut edes mahdollisuutta tietää totuutta ehdokkaiden ja heidän edustamiensa puolueiden todellisesta tilanteesta ja sekä ehdokkaan tausta-vaikuttajista. Pikkurikoksista tuomitut listattiin kyllä tarkasti ympäri Suomen, mutta erittäin vakavia rikoksia koko isänmaata, suomalaisia ja heikko-osaisia kohtaan poliittisten kytköksien turvin tehneitä ei tuoda edes julki, vaikka heillä oli merkittävien vaalirahoituserien kautta selkeät kytkökset moniin merkittäviin ehdokkaisiin. Vaikka ehdokkaisiin liittyy vakavaan korruptioon viittaavia kytköksiä, jotka kyseenalaistavat koko demokraattaisen oikeusvaltion perustan ja uskottavuuden, asioista vaietaan. Jokaisen lukijan voi olla hyvä palauttaa tässä vaiheessa mieleen yhteiskuntapolitiikkaan liittyen usein pohdittava kysymys. Toimiiko 2,8 miljoonan euron vaalirahabudjetin saanut ehdokas lopulta kovin paljon enää itsenäisesti, vai enemmän hänet valtaan käytännössä nostaneiden taustavaikuttajiensa toiveiden mukaisesti?

Jos valtamediat olisivat ihmisoikeusjuristin viittaaman tehtävän hoitaneet ja raportoineet presidenttipuolueeseen liittyvistä vakavista korruptioepäilyistä ennen vaaleja, olisi äänestäjillä ollut edes mahdollisuus arvioida poliittisen korruption riskejä ehdokkaita valitessaan. Käytännössä tavallisilta suomalaisilta vietiin kyseinen mahdollisuus. Heitä, jotka tiesivät meneillään olevasta Stubbin lähipiiriin kytkeytyvästä korruptiohuuruisesta oikeusprosessista valtamedian vaikenemisineen, ei yllättänyt herra Stubbin valinnan jälkeen se, että ei mennyt vuottakaan uuden presidentin valta-aikaa, kun jo ensimmäiset havainnot hyvä-veli-verkoston omilla säännöillä toimimisesta muiden oikeuksien kustannuksella alkoivat tulla päivänvaloon Oliver Stubbin harjoittelupaikkajupakan myötä.

Yhtä kyseenalaiseksi muodostuu tapahtumat presidentin arvojohtajuuden näkökulmasta kokonaisuutta tarkasteltaessa. Vaikka hän on tietoinen presidentinkansliaan ja koko hallitukselle toimitetun materiaalin kautta lähipiirinsä vakavista rikoksista oikeusprosessin suunnitelmallisine vääristämisineen, hän ei arvojohtajana valitse puuttua asiaan ja varmistaa ihmisoikeuksien toteutumista rikoksien uhriksi joutuneen heikko-osaisen osalta. Sen sijaan hän nämä häikäilemättömät huijarit yhteisiä poliittisia saavutuksiaan juhlimaan presidentinlinaan kutsui, aivan kuten Sauli Niinistökin oli presidenttinä ollessaan valinnut tehdä. Valitettavasti edellinen oli hyvin selkeä osoitus siitä, että presidenttinä Stubb ei uskaltanut olla asettamatta tehtävänsä mukaisesti etusijalle Suomen kansan lakeja ja hyvinvointia, vaan sen sijaan oman poliittisen uran mahdol-listaneiden varallisuuden.

Stubbin arvojohtajan valinnat alkoivat näyttämään entistä kyseenalaisemmilta, kun puuttumatta lainkaan lähipiirinsä tuottamuksellisiin häikäilemättömiin rikoksiin demokratiaa ja tavallisia kansalaisia kohtaan, hän sen sijaan vain valitsi armahtaa valtamedian häikäilemättömäksi kuvaaman toisen naishuijarin (Karvinen 2025, Stubb armahatta häikäilemättömän huijarinaisen). Vuoden 2025 arvojohtajan valintojen perusteella onkin vakavasti  väistämättä alkanut näyttää siltä, että kaunis ”koko kansan presidentti”- teema olikin vain mainospuhe. Ainoat, ketkä presidentin huomiota ja tunnustusta hänen arvojohtajan tittelin alla yhteiskunnan arvojohtajan huomiota vaativissa vakavissa tilanteissa ovat saaneet, näyttävät olevan huijarit, ei suinkaan heidän monet uhrinsa.

Jos mietitään tilannetta Kyösti Kakkoseen ja Julianna Borsokseen liittyvän perustuslainvastaisen oikeustapauksen osalta, tilannetta entisestään vakavoittaa niin viranomaisten kuin valtamedian valintojen osalta se, että kysymyksessä ei edes ollut poliittisissa piireissä miehensä rinnalla vaikuttavan Iisebelin toimintamallein toimivan naisen ja hänen miehensä ensimmäinen uhri. Mikäli valtamedioiden tutkiva journalismi olisi yhteiskunnallisesti merkittävästä asiasta uutisen velvoitteensa mukaisesti tehnyt, olisi tutkiva journalisti väistämättä törmännyt vakaviin tapahtumiin ja omituisesti päättyneisiin oikeusprosesseihin jo aikaisemmilta vuosilta. Kaikkivaltiaan tulikokeena esiin nostamaa tapausta aiemmin, jo yhden rehellisen ihmisen urapolku erään pankin hallituksessa oli tuhottu hyvin vastaavanlaisilla oikeusprosessia vääristävillä teoilla. Silti valtamedia valitsee vaieta, käytännössä siten vain mahdollistaen rehellisten tavallisten kansalaisten elämiä tuhoavien voimien jatkumon yhteiskunnassa laaja-alaisine seurannaisvaikutuksineen.

Edellinen ominkin silmin todentamani asiantila Suomesta huomioiden, kun Yhdysvaltojen mediasta sai Washingtonin mellakoiden aikaan lukea median toimijoiden “leirinvaihdoista” ja sensuurista, ei juuri todellista painoarvoa mellakoiden, eikä vaalivilppikirjoituksien teksteille, voinut enää juuri Suomenkaan politisoituneen median tilanne huomioiden antaa. Valtamedioiden kirjoituksien todenperäisyyden koettelu valtamerten toisella puolella tapahtuviin asioihin oli käytännössä Suomesta käsin mahdoton tehtävä. Ja muutaman vuoden jälkeenhän median toiminnasta todella sitten paljastuikin  räikeitä ja valheellisia toimia poliittisin motiivein, kuten aikaisemmin jo viitattu BBC:n tapaus esille toi.

USA:ssa oli onneksi kuitenkin vielä tämän sanoman kirjoituksen hetkellä valtamedioissa keskenään kilvoittelu valtamedioiden välillä. Valtamedioiden jakautuminen poliittisten painotusten perusteella eri leireihin, toimii USA:ssa kansalaisille hyödyllisenä asetelmana lisäten luottamusta siihen, että minkään poliittisen suuntauksen vääryyksistä ei vaieta. Kansalaisille tuodaan tietoon asiat ja kansalaisille annetaan mahdollisuus valita eri medioiden julkaisujen välillä. Valitettavasti tämä viime vuosikymmenen ja edelleen jatkuva presidentti Niinistön ja Stubbin lähipiirin rikollisesta toiminnasta vaikeneminen osoittaa Suomessa todeksi sen, että suomalaisilla ei ole vastaavaa mahdollisuutta enää saada vastaavasti kaikkia yhteiskunnallisesti merkittäviä asioita tietoonsa. Kun maasta puuttuu  tasapainottava mahdollisuus saada vain yhteen suuntaan kallellaan olevan poliittisen median julkaisujen rinnalle tietoa kyseisen poliittisen suuntauksen vakavista rikkeistä, on suomalaisilta käytännössä jo viety autoritäärisen valtion lailla mahdollisus saada tietoonsa yhteiskunnallisesti merkittäviä asioita tärkeiden äänestyspäätöksiensä tueksi.

Moni suomalainen ei myöskään vielä tunnista tilannetta ja miten voisikaan, kun asiat eivät päädy julkisuuteen. Suomalaisten vaarallisessa sokeudessa näyttää vaikuttavan taustalla sekin, että suomalaisia on Suomen koululaitoksissa kasvatetettu vuosikym-meniä sinisilmäiseen luottamukseen suomalaisen median toimintaa kohtaan. Edellinen johti myös ilmiöön, jossa vielä hiljattain kaikenlainen median arvostelu saatiin tuon tuosta hiljenemään leimaamalla kritiikki heti salaliittoteorioiksi. Onneksi tämän asetelman murtumisesta on vihdoin nähtävissä merkkejä, kun suomalaiset ovat heränneet kyseenalaistamaan monia yhteiskunnan toimintamalleja suomalaisten silmien alla konkreettisesti todistet-taviin tapahtumiin nähden. Positiivista on myös se, että näissä luotetuissakin medioissa tapahtuvaa poliittista vilunkipeliä on nyt ulkomailla ryhdytty tuomaan kansalaisile ilmi, kuten jo sanomassa aiemmin viitatussa BBC:tä ravistelleessa tuoreessa myrskyssä Trumpin kampanjavideoiden manipuloinnista.

Kaikista vaarallisin korruption ja tavallisen kansan sortoa edesauttava asetelma kansakunnissa onkin se kokonaistilanne, kun media on liian politisoituneessa asemassaan liian vahvoissa kytköksissä valtaa kansakunnassa pitäviin tahoihin, eikä enää kytköksiensä vuoksi näytä puuttuvan perustuslain edellyttämällä tasapuolisuudella kansakunnassa vaikuttaviin epäkohtiin. Tällöin media konkreettisesti on mukana ajamassa kansakuntaa kaikista vakavimpaan pyhän Sanan kuvaamaan tilaan, jossa vaikutus-valtaisten ihmisten rikoksienkin merkistön täyttävät toimet hiljaisesti vain käytännössä hyväksytään ja niiden julki tuleminen perustuslain mukaisesti sen sijaan vain estetään.

Suomen valtamedian toimintaa analysoitaessa ja tutkittaessa ajautuu väistämättä löydökseen, että valtamedioiden ylimmästä johdosta löytyy merkittäviä kytköksiä poliittisiin elinkeinoelämän vaikuttajiin. Edellistä ei voi olla sivuuttamatta mietittäessä sitä, miksi uutisointi monessakin asiassa on selkeän politisoitunutta objektii-visuuden kustannuksella, sekä ristiriidassa todistettaviin faktoihin nähden. (vrt. merkittävän mediatoimijan, Sanoma Media Finland Oy:n johtajiston edustajan paikka Suomen elinkeinoelämän keskusliiton hallituksessa sekä Helsingin Sanomien vastaavan päätoimittajan valikoituminen kutsuvieraaksi Espanjassa järjestet-tyyn Bilderberg-kokoukseen yhdessä Suomesta tarkasti valikoidun ja samaan suuntaan nojailevan poliittisen edustuksen kanssa). On huomionarvoista, että tähän viimeaikaisten presidenttien erityiseen mediasuhteeseen viittaa myös samojen seinien sisällä työskennelleet muut poliitikot, kuten esimerkiksi Sanna Marin osana lausuntojaan julkaisemaansa kirjaan liittyen (Tamminen 2025, Sanna Marin kirjassa: Presidentti Sauli Niinistö aiheutti järkytyksetn – ”Ainoa kerta, kun menin aidosti sanattomaksi”).

KANSAKUNNAN JOHTAJIEN VASTAUS KAIKKIVALTIAAN KUTSUUN

Valitettavasti Herran kehotuksesta onkin nyt tämän luvun lopun lähestyessä lausuttava ääneen yhteenvetona, että kansakunnan johtaminen ei ole sujunut enää vuosiin Suomessa niin, kuin entiset terveessä jumalanpelossa eläneet Suomen presidentit ja hengelliset johtajat asioita olisivat hoitaneet, jatkaen Herran mielisuosion nauttimista. Siinä missä Jeesus kuvasi kieroutuneita hengellisiä lainoppineita käärmeen sikiöiksi, jotain samankaltaista on lähestyvänä Herran tuomioiden aikakautena luvassa niin Suomessa kuin muissakin maissa heille, jotka poliittisen eliitin ulkokuorta hinnalla millä hyvänsä ovat valmiita tavallisten kansalaisten kustannuksella kiillottamaan omia etujaan ajaen (jos parannusta ei Kaikkivaltiaan viimeisenkään kutsun kuuluessa tehdä).

Seurattuaan 1980-luvulla antamansa Tukholman profetian sisältämän konkreettisen varoituksen jälkeen vuosikymmeniä Suomessa etenevää luopumusta epärehellisyyksineen, alttareiden häpäisyineen ja oikeudenloukkauksineen heikossa asemassa olevia kohtaan, ryhtyi Kaikkivaltias lopulta vuonna 2019 puuttumaan asioiden kulkuun Suomessa itse. Aivan kuten hän Sanassaan on luvannut. Kuten muinaisessa Efraimissa, Herra nosti mitä odot-tamattomimmasta paikasta käyttöönsä palvelijansa totuuden ilmi tuomaan valtamedian sijaan, ja parannuksen tekoon kansakunnan johtajat ja kansankin kutsumaan. Pyhän Sanan kuvauksien mukaisesti Herra profeettojaan käyttää usein juuri silloin, kun hengellinen johto ryhtyy Herran alttareita häpäisemään tai kansakunnan oikeuden toteutumisesta vastaavat tahot ryhtyvät osallistumaan oikeuden vääristämiseen. Suomessa oli käytännössä tapahtunut jo molemmat asiat.  

Vuosina 2020-2021 Herra puhui palvelijalleen ajasta, joka olisi alkamassa. Seurauksena Kaikkivaltias kehotti vuonna 2021 saattamaan ilmi Suomen tilanteen Kaikkivaltiaan silmin tarkasteltuna maan ylimmälle maalliselle ja hengelliselle johdolle.

Sen sijaan, että presidentti Sauli Niinistö olisi vastannut kansanläheisen edesmenneen presidentti Ahtisaaren lailla vakavaan tiedoksi annettuun asiaan, saatiin lehdistä lukea tiedoksiannon jälkeen vain presidentin ylimalkaisia arvostelevia viittauksia siihen, miten presidentin mielestä Suomessa jotkut tahot yrittävät horjuttaa oikeusvaltion uskottavuutta ja rakenteita. Näytti tapahtuvan juuri se, mihin omaa valta-asemaa voi pahimmillaan väärinkäyttää.

Kaikkivaltiaalla ei ole kiire. Ihmiset saavat rauhassa kasata tulisia hiiliä päälleen, kunnes viimeinenkin Herran antama mahdollisuus ja kaikki kyseisten henkilöiden puolesta lausutut rukoukset todetaan hukkaan heitetyiksi.

Kansakunnan hengellinen hallinto, Suomen kansankirkon piispat, eivät suoriutuneet sen paremmin Herran silmien edessä. Yksikään heistä ei ottanut yhteyttä pyhän Sanan mukaisesti sorrettuun ja poljettuun yrittäen apuaan tarjota. Sanan varoittavien esimerkkien mukaisesti suurin osa heistä vain näytti muinaisten fariseusten tavoin vain loukkaantuvan Herran hengelliselle johdolle lähettämiin nuhteleviin terveisiin. Useimmat piispoista vain entistä syvemmälle humanistiseen eksytykseen keskittyivät maallisten poliitikkojen rinnalla astelemaan omia kirkkopoliittisia asemia turvatakseen. On aina ollut ja on tänäkin päivänä helpompi valita tie kansakuntaa kadotukseen ajavan poliittisen eliitin rinnalla ja kilistellä heidän kanssaan maljoja samoissa juhlissa muinaisen Israelin sokeutuneen hengellisen johtajiston mallin mukaisesti.

Yhteenvetona siis voi todeta, että ei yksikään Suomen maallisesta tai hengellisestä hallinnosta reagoinut Herran kehotuksesta esiin tuotuun vakavaan sanomaan Herran kansakunnan johtajilta edellyttämällä tavalla. Perusteena saattaa toki olla se, että Herra toi asian ilmi pyhän Sanan mukaisesti hengellisen kirjoituksen kautta. Luopuneessa kansakunnassahan ne kirjoitukset useimmiten liian myöhään tajutaan olevan todellisia terveisiä maan perustamisesta lähtien kansakunnan tilaa valvoneelta Kaikkivaltiaalta. Hengelliset kirjoitukset sen sijaan vain muinaisten Efraimilaisten tavoin kansakunnan luopumuksen keskellä helposti hullutuksena ohitetaan, kunnes on liian myöhäistä.

Sauli Niinistön aikakaudella kaikki Suomen ylimmät johtajat siis reputtivat Herran ”testin” kansakunnan hallinnolle. Eipä tainnut presidentti Niinistö edes hallitukselle maan arvojohtajana oikeusvaltion peruspilareihin liittyvää vakavaa asiaa hänen poliittisesta lähipiiristään tiedoksi antaa.

Ei siis ihme, että samoista poliittisen eliitin rahahanoista, jonkin uutisen mukaan noin 2,8 miljoonan euron vaalirahoituksella, valtaan ponnistaneen herra Stubbin osalta Herra laajensi tiedoksiantoaan ja ohjasi käyttämään entistä väkevämpiä metodeja. Keväällä 2024 sanoma välitettiin tiedoksi virassa juuri aloittaneen presidentti Stubbin lisäksi myös kaikille silloisen Suomen hallituksen jäsenille. Samoihin aikoihin tapahtuneen uuden kouluampumisen myötä Herra liitti mukaan painavia terveisiä juurisyystä kansakunnan nuorison tilasta. Mukaan tuli liittää myös aiemmin jo tekstissä mainittu video, joka oikeusjärjestelmän tulikokeen tapahtumiin liittyvää todisteaineistoa laajasta aineistosta toi julki niin konkreettisesti, etteikö vakavien rikoksien tapahtumista voisi todeksi jo tuon kautta todentaa.

Suomessahan kaikki päättyneet oikeustapaukset tällaisia asioita koskien ovat julkista tietoa. Kuten ihmisoikeusjuristit EU:ssa artikkeleissaan kirjoittavat, on tällaisten tuomioiden julkisuus ja mahdollisuus todentaa tuomiot perustuslain mukaisiksi tai perustuslain vastaisiksi koko demokraattisen oikeusvaltioperiaatteen ydin.

Leskeksi jääneen neljän lapsen yksinhuoltajan lisäksi ilman minkäänlaista oikeutta jäi myös tapaukseen liittyvä yhtiö oikeustoimihenkilönä sekä kyseisen yhtiön kaikki velkojat. Tapauksessahan ei ollut kyse siitä, etteikö rikoksen tekijöillä olisi ollut mahdollisuus vastuualueellaan tekemiensä päätöksien ja epärehellisten toimien seuraukset taloudellisesti kantaa. Satojen tuhansien saatavat valittiin tietoisesti jättää velkojille maksamatta (välittämättä seurauksitta heille) ja heittää ne kaikki vain puolustuskyvyttömän niskaan, jotta totuus yrityksen aikaisista asioista ei tulisi ilmi ja Suomen presidentin valtaan nousuun kytkeytyvän poliittisen eliitin maine olisi mennyttä.

 Suomen kannalta huolestuttavinta 10-vuotiseksi venyneen oikeusprosessin aikana oli kuitenkin se, että kukaan ei edelleenkään näyttänyt olevan valmis tekemään yhtään mitään vakaville oikeusjärjestelmän epäkohdille, joita poliittinen eliitti häikäi-lemättömästi epärehellisessä toiminnassaan hyödyntää tavallisten suomalaisten oikeuksia loukaten. Myöhemmin tässä sanoman osassa tuodaan julki pieniä toivon kipinöitä, mm. oikeusministeri Leena Merta koskien. Käydään kuitenkin Herran kehotuksen mukaisesti tässä kohden läpi vielä pari asiaa.

Pyhää Sanaa ja Kaikkivaltiaan luonnetta tuntevat tietävät, että monesti Herra tärkeiden asioiden osalta vahvistaa asian toimien kyseisen asian osalta tavalla tai toisella kolmesti. Voi olla kyse esimerkiksi ihmiselle tarkoitetun hengellisen kutsun vahvistamisesta. Vastaavasti Herra tämän Suomen kansakunnan johtajille esitetyn asioihin puuttumisen kutsun käytännössä on nyt kolmesti Suomen kansakunnalle esittänyt.

Kahden ensimmäisen kutsun osalta, edellisen ja nykyisen presidentin kuuluessa samoihin poliittisiin saunaseuroihin, ei kumpainenkaan rahan voimien palvonnaltaan osannut arvojohtajan roolissaan painoarvoa Kaikkivaltiaan lähettämille vakaville sanoille antaa.

Kolmas kutsu tapahtuu paraikaa tämän sanoman kansainvälisen julkaisun myötä. Herran kolmas kolkutus luopuneen kansakunnan johtajien sydämiin koskettaa kuitenkin nyt myös muita kansakuntia, varsinkin Yhdysvaltoja, jopa enemmän kuin Suomea.

Jo vuonna 2020 Suomen johtajille ensin suunnatun sanoman kirjoitustyön yhteydessä Herra puhui palvelijalleen siitä, miten Yhdysvallat oli ottamassa ensiaskelia demokratiana Suomen tuhoisalle tielle. Yhdysvalloissa oltiin ottamassa niitä askelia, joita Suomessa otettiin 2000-luvun alussa johtaen kansakunta demokratian painajaismaiseen, liberaalipolitiikan kansakunnalle lopulta tuhoisaan syöksykierteeseen. Asia näkyi jo vuonna 2020 siinä, että Herra antoi tehtäväksi laatia palvelutyöni verkkosivuston ensisijaisesti englanniksi, tunsinpa englantini kuinka vajavaiseksi tahansa.

Vasta tämän sanoman käännöstyön aikana, vuonna 2023-2024 Herra paljasti kuitenkin kokonaisessa laajuudessaan sen, miksi sanoma niin tärkeä yhdysvaltalaisillekin nyt olisi. Yhdysvalloilla on paras mahdollisuus maailman kansakuntien joukossa välttyä lähestyviltä Herra Sebaotin tuomioiden vakavimmilta seurauksilta. Tässä sanomassa on kuvattu yhdysvaltalaisille se karu Kaikkivaltiaan tuomioihin johtava asiantila, johon Suomi ja niin monet muut Euroopan ennen kristilliset maat ovat ajautuneet kääntyessään liberaalipolitiikan leveälle kadotuksen tielle. Euroopassa ei enää ole paluuta parempaan kuin tulevaisuudessa vain laajenevan jo alkaneen sodan kautta. Turhaan niin monet maat Ukrainassa taistelevat, sillä Euroopan ja Suomenkin tulevan sodan on jo Kaikkivaltias säätänyt tapahtuvaksi vakavan luopumustilan seurauksena, juuri niin kuin pyhässä Sanassa kansakuntia varoitettiin. Amerikkalaisilla on vielä mahdollisuus valita kansakuntaa siunaavampi tie. Osana tätä sanomaa myös lausutaan ääneen se, miksi Yhdysvaltoja niin monin tavoin tähän asti on siunattu. Jos kyseisistä asioista päästetään irti USA:ssa meneillään olevissa vuoden 2024 presidentinvaaleissa, ei paluuta enää Yhdysvalloissakaan ole. Siitä on esimerkkinä vakava Suomen nykyinen tila, jota ei paremmaksi enää voi muuttaa kuin Hänen väkevän kätensä voima, Kaikkivaltiaan lähettämät pyhän Sanan kuvaamat ravistelut kansakunnalle. Tai jos Jumala vielä soisi, kansakunnan herääminen parannukseen tekoon viimeisellä hetkellä ennen ravistelun alkamista.

Kaikkivaltiaan lähettämän sanoman tärkeydestä pyhän Sanan hengellisten lainalaisuuksien valossa kertoo seuraavakin. Sanoman englanninkielisen version tultua julki erään tapahtuman kautta Yhdysvaltojen Helsingin suurlähetystöön, juuri ennen sanoman virallista julkaisua englanniksi, ei mennyt kuin viikko mielenkiintoisiin sattumiin. Tapahtumien valossa ei voinut olla näyttämättä siltä, että Jumalan silmissä reputtaneiden Suomen viimeaikaisten presidenttien tavoin, Yhdysvaltojen Suomen suurlähettiläs Douglas Hickey lähti poliittisia saunakavereitaan tukemaan yrityksessä vetää matto Kaikkivaltiaan vakavan sanoman alta, jotta se ei Kaikkivaltiaan tarkoittamaa siunaavaa työtään pääsisi Yhdysvalloissa tekemään.

Voi toki olla vain sattumaakin se, että vain viikko sanoman ilmi tulemisesta suurlähetystössä, Yhdysvaltojen suurlähettiläs Douglas Hickey päätti lähteä Suomesta ennenaikaisesti pois Harrisia tukemaan. Ajankohta oli otollinen. Käytännössä Yhdysvaltojen suurlähetystöön tuli juuri hetkeä aiemmin tieto siitä, että Kaikkivaltiaan rakkaudellisen sanoman kautta amerikkalaisille oli lähdössä pian vaa’ankieliosavaltioihin leviämään vauhdilla Hickeyn tukeman ehdokkaan kannalta epäedullinen viesti. Käytännössä Kaikkivaltias oli nostanut palvelijansa Suomesta ilman mitään poliittisia kytköksiä Yhdysvaltoihin, tai muuallekaan, siunaavia ohjeitaan varoituksineen amerikkalaisille julistamaan. Osana kaikkivaltiaan rakkaudellisia terveisiä yhdysvaltalaisille, Herra perustelee tämän sanoman kautta, miksi herra Trump on kaikkine vajavaisine inhimillisine ominaisuuksineen kuitenkin se siunatumpi vaihtoehto Yhdysvaltojen kansakunnalle.

Voi olla pelkkää sattumaa sekin, että viimeisenä palveluksenaan julkaistussa uutisessa osittain paljastamalleen poliittiselle saunaseuralle, hän sattumoisin otti kantaa moneen Kaikkivaltiaan sanomassa viitattuun asiaan. Lähestymistapa oli hyvin vastaavanlainen kuin totuutta peittelemään lähteneen presidentti Niinistön viittaukset oikeusjärjestelmän epäkohtiin puuttujiin. Kun sanoman tuojaa ei voida demokratiassa täysin hiljentää, jää vaihtoehdoksi yrittää käyttää valta-asemaa siihen, ettei häntä oteta tosissaan.

Siinä, missä Jumala varoitti jo vuonna 2021 Suomen johtajia sanoman yhteydessä rauhan rikkoontumisesta ja asian johtamisesta lopulta ilman parannuksen tekoa myös Suomen rajojen murtumiseen, päätyi samoja poliittisia liberaaleja arvoja Harrisin ja Suomen presidenttien rinnalla edustava Hickey julistamaan, että Suomi olisi viimeinen paikka, johon Venäjä tulisi (Appelsin 2024, USA:n lähettiläs: Suomi olisi viimeinen paikka, johon Venäjä tulisi.).

Ottaen huomioon, että suomalaisia asian osalta ei enää pystynyt mediassa harhaan johtamaan, uutisen lausunnot vaikuttivatkin olevan enemmän yhdysvaltalaisille suunnattu, yrityksenä viedä Kaikki-valtiaan yhdysvaltalaisille lähettämältä sanomalta pohjaa, ennen kuin sanoma ehtisi lähteä amerikkalaisten sydämiä Herran suunnitelman mukaisesti tavoittamaan. Suurlähettilään lausunnot asian osalta näyttäytyivät oudossa valossa ottaen huomioon niin monet yhä tiheämpään Suomessa nähdyt otsikot Venäjän todellisesta mah-dollisuudesta pitää Suomea myös seuraavana kohteenaan. Yhä useampi suomalainen oli jo ryhtynyt konkreettisesti varautumaan ajatuksissaan mahdolliseen sotaan, ja yhä harvemmat nykyään sen mahdollisuuden olemassaolon kieltävät. Lehdissä on nähty jo viranomaistenkin muistutuksia jokaisen suomalaisen velvolli-suudesta varautua kotona myös pahimman varalta, lisääntyvän Suomeen kohdistuvan hybridivaikuttamisen keskellä. Jos mitään uhkaa ei olisi, Suomen poliitikot eivät Hickeyn kanssa saunan lauteilla olisi edes NATO-päätöksiä yhdessä leiponeet. Edellisten realiteettien valossa Hickeyn kommentti ei voinutkaan olla Suomesta katsoen näyttäytymättä liberaalipolitiikassa näkyvän korvasyyhyn julistamisena amerikkalaisille omien poliittisten tarkoitusperien edistämiseksi.

Yhtä ironiselta vaikutti myös uutisen kannanotto suomalaisiin maailman onnellisimpana kansana. Hickey määritteli uutisessaan Suomen kansan onnellisuutta seuraavin sanoin ”Jos asuu New Yorkissa, on huolissaan turvallisuudesta, koulutuksesta, terveyden-huollosta. Kun asuu Suomessa, ei tarvitse huolehtia noista asioista samalla lailla. Joten jos tuo on onnellisuuden määritelmä, silloin Suomi on todella onnellinen paikka.”

Mitä ihmettä!

Herää kysymys, eikö herra Hickey ole lainkaan seurannut Suomen otsikoita viimeisimpinä vuosina Suomessa ollessaan. Eikö herra Hickey ole nähnyt otsikoita jatkuvasta kasvavista leipäjonoista Suomessa ja asunnottomuuden lisääntymistä kaikenlaisen räjähdys-mäisesti lisääntyneen eriarvoisuuden keskellä. Eikö herra Hickey ole kiinnittänyt huomiota uutisiin, joiden perusteella Suomessa tuon tuosta saa lukea lehdistä puukotuksista ja ampumista, nykyään jo keskellä päivää, keskellä kaupunkeja. Suomen ihmismäärään suhteu-tettuna väkivaltatilastot ovat hurjempaa luettavaa kuin tilastot Amerikasta. Suomen tilanne lähinnä todistaakin siitä, että ratkaisu kyseisiin ongelmiin ei löydy tiukemmista aselaista, vaan nimen-omaan kansakunnan hyvinvoinnin tilasta, johon arvomaailman ja omantunnon kehityksen rapautumisella on kaikista suurin vaikutus. Eikö herra Hickey ole todella nähnyt lukuisia uutisia Suomen vuosia jo jatkuneesta terveydenhoidon kriisistä ja palveluiden alasajosta, sekä ihmisten eriarvoisuuden vuosia jatkuneesta lisääntymisestä. Eikö herra Hickey anna lainkaan painoarvoa poliittisten Helsingin saunaseurojen uhreiksi joutuneille suomalaisille, joiden järkyttäviä tarinoita nälästä, asunnottomuudesta ja työttömyydestä on otsikoissa jo vuosia nähty, puhumattakaan niistä tapauksista, jotka sitten vain on päätetty vaientaa. Erittäin ironiseksi, jopa valehteluksi yhdysvalta-laisille, Hickeyn kuvaus muuttuu sen myötä, että samassa lehdessä kuvataan samana päivänä, kuinka Hickeyn poliittisten saunapiirien politiikka on johtamassa seuraavasta kesästä alkaen Suomessa opiskelijat käytännössä asunnottomuuteen kesien ajaksi. Täysin sokeille silmillekö ovat menneet uutiset lukuisten opiskelijoiden jo entisten leikkauksien jälkeen mahdottomaksi muodostuneesta tilanteesta varojen riitettyä vain makaronien ostoon, jos enää edes sitäkään. Jälleen nähtiinkin todeksi se, miten lukuisten hätää ei nähdä niin kauan, kuin sieltä voi seasta löytää mainoksiin sopivia kultalusikka suussa syntyneitä yksilöitä, jotka jopa valtion opiskeluun tarkoitettuja tukia perustoimeentulon sijaan esimerkiksi sijoittamiseen käyttävät. Kun Suomessa leikataan heiltä, joilla ei ole varaa ollut riittävän monipuolisesti ja tarpeeksi syödä tähänkään asti, ei voi päättäjien puusilmäisyydeksikin kuvattua sokeutta leikkauksia kohdentaessa olla ihmettelemättä.

Jälleen kerran liberaalipolitiikan saunaseura sai Suomen valta-medialta juuri sen, mitä halusi. Lähestyvän presidentti Stubbin Amerikassa järjestettävän YK-kokouksen alla on juuri sopivasti hyvä julistaa paikan päällä aikaa viettäneen ”auktoriteetillä” sitä, miten onnellisia suomalaiset ovatkaan, vaikka julistus olisi vastoin kaikkia faktoja jopa ulkomaalaisten objektiivisten tutkimuksien mukaan. He, jotka tavallista kansaa sortavassa, vakavassa luopumustilassa jo olevan kansakunnan politiikan harjoittamisen tapaa ovat viimeiset vuodet seuranneet, osasivatkin odottaa Hickeyn harhaanjohtavien lausuntojen olleen pohjustusta siihen, että samaan saunaseuraan kuuluva Suomen presidentti Stubb nousisi YK:ssa todennäköisesti omaa ja omien poliittisten piirien egoa brändäämään esiintymällä maailman onnellisimman kansan presidenttinä. Ja kuten odotettavissa oli, juuri näin tapahtui vain muutamia päiviä Hickeyn totuutta Suomen tilasta vääristelevän pohjustuksen jälkeen! (MTV 2024, Stubb esitteli YK-puheessaan ”kolme pointtiaan” ja muistutti suomalaisten olevan maailman onnellisin kansa.)

  Käytännössä Suomen presidentin toiminta vastasi täysin niitä keinoja, joita myös hänen vaalirahoittajansa käytti oman maineensa ja uransa pelastamiseen toisten oikeuksien kustannuksella. Iisebelin lailla toimineelle poliittiselle vaikuttajalle ei ollut ongelma oikeusviranomaisten edessä tietoisesti ja suunnitelmallisesti valeh-della, sekä vääriä todistuksia lavastuksensa tueksi hankkia, jotta oma ego ja urakehitys taloudellisine etuineen elämässä pysyisi hinnalla millä hyvällä pystyssä. Se, että Suomen presidentti kehtaa YK:ssa esittämilleen puheille hakea painoarvoa ja yrittää omia meriittejä kasvattaa esiintymällä maailman onnellisemman kansan presi-denttinä vastoin Suomessa vallitsevaa todellista konkreettisten mittaustulosten osoittamaa asiantilaa, on lähes yhtä suuri faktojen vastainen epärehellinen teko, nyt vain käytännössä koko Suomen kansaa kohtaan.

Suomen kansalla olisi oikeus saada äänensä kuulumaan perustuslain edellyttämällä tavalla tasapuolisesti, ja Suomen johtajat puuttumaan vakaviin jo Suomessa vuosia tiedossa olleisiin ihmisoikeusloukkauksiin mm. oikeusjärjestelmässä tiedossa jo kauan olleiden vakavien perustuslain vastaisten epäkohtien osalta. Ottaen huomioon, että jokainen Suomessa aikaa viettävä voi myös kliinisellä havainnoillaan hyvin nopeasti omin silmin todistaa Suomen pian jo anarkiaan johtavaa kansakunnan huonovointisuutta, on presidentin kyky lausua kyseinen muistutus Suomesta maailman onnellisimpana kansana käytännössä vain raaka loukkaus Suomen tavallista kansaa kohtaan. Kenenkään presidentin ei pitäisi pystyä omatunnoltaan Stubbin kaltaisesti esiintymään maailman politiikan areenoilla, kun samaan aikaan kansalaiset vanhuksista lapsiin kärsivät tilastollisina faktoina mitattavista ennen näkemättömistä ongelmista. Kyseiselle epätodelliselle väittämälle onneksi jo omat kansainväliset tiktok-vitsinsäkin jo on!

Täydellisemmäksi yrityksestä brändätä Suomi vääristetyn kuvan varaan perustuvaan fiktiivisyyteen on tehnyt enää se, kuinka koko kansan presidentteinä esiintyvät johtajat ottavat selfieitä vain heidän kanssaan, joilla menee tarpeeksi hyvin selfie-hymyyn kyetäkseen ja joiden kanssa ei kansakunnan johtajuuden todellista hartiataakkaa joudu kantamaan. Täydellisen pr-kuvan taktiikkaan näyttää kuuluvan olennaisena osana myös se, että mahdollisia epämiellyttävämpiä kysymyksen asettelijoita ei edes paikalle päästetä tai kysymyksen lausuttua ohjataan ”mielenosoittajana” pois paikalta. Usealla paikkakunnalla nähty toimintamalli on demokratian toteutumisen kannalta hyvin kyseenalainen. Kuin jatkumona kansalaisten sananvapauden rajoittamiselle, presidenttipuolueen edustajat ehdottivat ja saivatkin läpi tahtotilansa siitä, että ministeriöiden kaikki viestintä keskitetään jatkossa presidenttipuoluetta edustavaan pääministerin kansliaan. Tehostetoimeksi verhoiltua hanketta on voimakkaasti eri ministeriöissä kritisoitu sen tehostamisvaikutuksien jäädessä käytännössä olemattomiksi ja muutoksen johtaessa väistämättä monien mielestä ministeriöidenkin viestinnän politisoimiseen ja rajoittamiseen vain tietyn rajatun poliittisen joukon mielipiteitä tukemaan. Käytännössä tämä ennen näkemätön veto näyttäytyykin väistämättä uudenlaisen monipuoluejärjestelmän sisään taitavasti rakennetun pienempään politiikan piiriin rajatun autoritäärisen toiminnan uudeksi demokratian rajoittamisen keinoksi. (Hara 2025, Ylen tiedot: Ministeriöissä vastustetaan ankarasti viestinnän keskittämistä pääministerin kansliaan)

Mielenkiintoista on nähdä yhteys myös siinä, että näitä omaa egoa tavallisen kansan oikeuksien kustannuksella kiillottavia poliittisten talouselämän piirien ihmisiä näyttää yhdistävän myös koulujen käynti ns. Euroopan talousalan eliittikouluissa. Siinä missä Suomessa on syntynyt jo hiljainen hymähtely sen osalta, miten teologiset opinahjot ovat muuttuneet viimeisten vuosikymmenien saatossa käytännössä ”uskon tappajiksi” humanististen tieteiden korvatessa pyhän Sanan opetukset, näyttää politiikkaan ja talouselämään ihmisiä kasvattaville opinahjoille käyneen oma epäedullinen muutoksensa. Vaikuttaa siltä, että osana opetusta tarvittavista taidoista pääsemiseksi sisään rahatalouden ja politiikan verkostoihin opetetaan, kuinka hiljentää mahdollisesti vielä sisimmissä hiljaa kuiskaileva omantunnon ääni, ja kuinka oppia rakentamaan talouseliitin etuja palvelevia ratkaisuja tavallinen kansa puolustuskyvyttömään modernisoidun orjuuden asemaan ajaen. Se on tilanne, kun vakavat ongelmat demokratian perustana olevissa asemassa eivät otsikoihin ja kansakunnan johtajien käsittelyyn nouse samalla, kun kansa-kunnan johtajat itse noista epäkohdista hyödyn irti ottavat. Se on tilanne, kun suuri osa tavallisesta kansakunnan työssäkäyvästä väestöstä ei palkoillaan enää voi edes ihmisoikeuksien mukaista elämää kansakunnassa rakentaa, vaan käytännössä he tekevät täysipäiväistä työtä ruokapalkalla kaikesta muusta ihmisarvoisen elämän sisällöstä tinkimään jopa vuosia yhtämittaisesti joutuen.

Vielä viimeisinä konkreettisina esimerkkeinä suomalaisille käytännössä vaarallisista eliittikoulujen oppilaiden huippuun viilatuista pr-työn taidoista, ja samalla varoituksena suomalaisille osana näinä aikoina välttämätöntä päivitettyä medialukutaitoa, jaan pari varoittavaa huomiota näiden toimintamallien konkreettisista ilmiöistä päivinämme.

Kun Tokmannin perustaja Kyösti Kakkonen  kuuli hänen ahneutensa tavalliselle kansalaiselle koituneen hinnan tulevan ilmi valtamedian vaikenemisesta huolimatta lopulta hengelliseen isänmaalliseen sisältöön liittyvän kirjan kautta, näytti hänelle tulevan kiire toimia. Toimintamalli oli vanha tuttu, vastaava kuin Niinistön ja Hickeyn tapauksessa. Kun viestintuojaa ei voi hiljentää, täytyy yrittää ehtiä oman totuutta peittävän sanoman kanssa julkaistavan sanoman edelle. Niinpä pian asian ilmi tulemisen jälkeen, Kakkosen sai nähdä esiintymässä somealustan videolla puhumassa ja arvostelemassa toisten ahneutta. Kakkosen häikäilemättömästä omasta ahneudesta totuuden tietävien silmissä video olikin varsin absurdia kuultavaa. Sielunvihollisen voimat varmasti tanssivat kuitenkin juhlatanssejaan viimeistään siinä vaiheessa, kun suhdeverkostojensa kautta Kakkonen sai itsensä kutsutuksi vieraaksi hengelliseen ohjelmaan. Pahaa aavistamaton ohjelman juontaja antoikin tietämättään tilaa totuuden ja itsenäisyyden ehdoiksi asetettujen asioiden vaalimisen sijaan kätketyn, mitä julmimman vääryyden pukemiseksi lampaiden vaatteisiin. Harvapa tuossa näytelmässä viattomana esiintyvää miestä katsonutta, osana hengellisen ohjelman sisältöä, osasi aavistaa, että todellisuudessa ohjelmassa istui mitä pahimman rikoksen niin demokratiaa kuin heikko-osaista kohtaan tehnyt henkilö, jonka häikäilemättömiin tekoihin itse Kaikkivaltias oli juuri alkamassa rajat asettamaan. (Westergård 2024. Ajankohtaista taivaasta – Kauppa-neuvos Kyösti Kakkonen haastattelussa)

Susi lampaiden vaatteissa, se on kuvaus, jota Kaikkivaltias Sanassaan käyttää tällaisesta tilanteesta, jossa viattomaksi viritetty ulkokuori ei vastaa lainkaan sisimmän olemuksen tilaa. Koska valtamedia oli Kakkosen ja hänen puolisonsa erittäin vakavista rikoksista vaiennut vuosia, palasen totuutta esityksestä saattoikin ohjelmaa katsoessa nähdä vain he, joille Herra oli suonut henkien erottamisen armolahjan tai he, jotka omasivat jo taitoa pyhän Sanan viittaamasta asioiden koettelun taidosta. Esimerkiksi jos ihminen perustelee uskoaan sillä, että käytännössä viittaa vapaamuurari-verkoston rituaaliin, jossa vannotaan käsi Raamatulla asioita, on se jo sinällään paljon paljastava asia, vaikka suusta tulisi itse Jeesuksenkin nimikin.

Jokaisen suomalaisen kannattaisi katsoa TV7-kanavalta löytyvä ohjelma ”Isännän pöydässä – Vieraana Hannu Hurri 2/2”, jossa vapaamuurariverkostosta irtaantunut Hannu Hurri selittää kyseisen järjestön salakavalaa tapaa vetää ihminen mukaan kaikkea muuta kuin Aabrahamin, Iisakin ja Jaakobin Jumalaan liittyvään toimintaan. (Hurri, Ojares, Ristin Tuki ry 2013, Isännän pöydässä – Vieraana Hannu Hurri 2/2)

Kakkosen vaimo ei jäänyt yhtään kakkoseksi miehensä toimille pitäessään huolta ulkokuorensa kimalluksesta häikäilemättömien toimiensa keskellä. Kun Julianna Borsos oli laaja-alaisen yhtiön toiminnan aikaisen epärehellisen toiminnan, väärän ilmiannon ja hankkimiensa väärien todistuksien kautta lavastanut oman heikossa asemassa olleen sukulaisensa syylliseksi omat vastuunsa salatakseen konkurssiin ajamassaan yhtiössä, tarvitsi hänkin taas monesti median apua sumentamaan näin häikäilemättömän toiminnan luomaa karua ja omatunnotonta kuvaa ihmisestä. Julkisuuskuvalle ja liike-toimillehan olisi paha kolaus, jos tulisi ilmi, että hän on käytännössä epärehellisyydellään ja vakavasti vääristämällään rikosprosessilla omat pienet sukulaislapsensa asunnottomaksi ajanut, sekä vienyt samalla mahdollisuuden heidän yksinhuoltajaäidiltään harjoittaa ammattiaan vuosikymmeniksi venyvän hänen vakavasti vääristämän oikeusprosessin kautta. Tapaukseen liittyvällä videolla tulee ilmi, kuinka perinteisen omistusasunnon menetyksen lisäksi, Borsoksen sukulainen menetti käytännössä nimenomaan Borsoksen laaja-alaisen epärehellisyyden ja oikeusjärjestelmän järkyttävien epäkohtien yhtälön seurauksena heti perään myös kunnalta saamansa vuokra-asunnon, kun kukaan muu taho yhteiskunnassa ei ottanut vastatakseen kustannuksista, joita todistusaineiston säilytystarpeesta yksinhuoltajaperheelle tuli. Kun samoista sähköposteista oli edellisessä Borsoksen oikeusprosessissa alkanut liikkumaan todisteaineistona muokattuja versioita, otti Borsoksen edellinen uhri yhteyttä uudesta Borsokseen liittyvästä ongelmasta rikoksen kohteeksi joutuneeseen yksinhuoltajaan. Borsoksen sukulaista varoitettiin vakavasti siitä, että jos alkuperäisiä sähköpostipalvelimia ei pidettäisi pystyssä, hyvin todennäköisti uudessakin oikeus-prosessissa törmättäisiin samaan ilmiöön. Yksinhuoltaja otti varoituksen aiheellisesti tosissaan, sillä olihan heti konkurssiprosessin alettua alkanut Borsokselta tulla omituisia sähköposteja, jotka oli helppo tunnistaa yritykseksi tekeytyä yhtiön ulkopuoliseksi tahoksi. Sitä jo tuolloin perustuslainvastaisesti täysin puolustuskyvyttömässä asemassa ollut yksinhuoltaja ei tiennyt, että Suomessa todella tuollainen pystyisi läpi menemään muun laaja-alaiseksi valehteluksi osoitetun oikeuden vääristämisen rinnalla, sillä todistahan koko yhtiön toiminnan aikainen sähköpostikirjeenvaihto aivan muusta. Yhteiskunta ei kuitenkaan vastuuta todistusaineistojen säilyttämiseen liittyvistä maksuista ottanut, joten maksut veivät käytännössä perheeltä seuraavankin asunnon alta.    

Kertaakaan omaan sukulaisperheeseen yhteyttä ottamatta ja katumatta tekojaan koko tähänastisen 10 vuotiseksi jo venyneen aiheuttamansa oikeudettoman oikeusprosessin aikana, Borsos päättikin valita vuosien ajan toisen tien mahdollisen omantuntonsa vaientamiseksi ja pitääkseen ulkokuoren ulospäin vain kiiltävänä. Varallisuuden voimalla näytti olevan helppo ostaa positiivista näkyvyyttä kaikki päivänvaloa kestämättömät asiat peittämään. Esimerkiksi presidentti Stubbin lähipiiriin kuuluminen ja maailmanpoliittinen tilanne avasi tilaisuuden heittää näitä toisten kustannuksella itselleen kerättyjä ja epärehellisellä toiminnalla itsellään säilytetyksi saatuja yltäkylläisen hyvinvoinnin euroja Zelenskyin puolison Ukrainan lapsia tukevaan hyväntekeväi-syysjärjestöön (Vanhala 2025, Tämä tiedetään Olena Zelenska – säätiöstä – nämä suomalaiset miljonäärienaiset lahjoittivat sille rahaa). Eli tiivistetäänpä yhtälön älyttömyys. Sama ihminen, joka oli äärimmäisen häikäilemättömin ja rikollisin toimin ajanut omat sukulaislapsensa Suomessa sotalapsien lailla asunnottomaksi ja vei heidän äidiltään pitkäksi ajaksi valheillaan mahdollisuuden harjoittaa entistä ammattiaan ja elättää perhettään, liittyi käytännössä toisten lasten elämän kustannuksella säilyttämillään varoilla mukaan Ukrainan lapsien asioita ajavaan säätiöön. Valtamedian vaietessa  edelleen presidenttien lähipiirin rikoksista, se sen sijaan jälleen nostaa samaisia nimiä hyväntekijä-viitan kera uutisiinsa. Näin se vaan näyttää yksinkertaisesti näiden pelureiden kanssa toimivan Suomen median perustuslainvastaisen nykytilan kanssa.

Toivottavasti koululaitoksissakin osana medialukutaitoja tämä tositarina läpikäydään, jottei kukaan erehdy ennen arvostettujen medioidenkaan uutisiin liikaa näinä luopumuksen aikoina enää luottamaan. Niin kauan kuin media ei Suomessa korjaavia toimenpiteitä toimintamalleihinsa ole tehnyt, voi käytännössä kelle vain tapahtua näidenkin ihmisten toimesta aivan vastaava kuin tuolle yksinhuoltajanaiselle, jonka luottamuksen saamiseksi kyseiset rikoksen tekijät nimenomaan arvostettujen medioiden artikkeleita itsestään esittelivät allekirjoitukset lopulta vain tuhoon johtaviin sopimuksiin saadakseen.

Onneksi vuonna 2025 näyttää siltä, että aivan hivenen on jo poliittisissa piireissä muiden puolueiden toimesta silmiä ryhdytty avaamaan. Tämän suuntainen päätelmä on tehtävissä liikenne- ja viestintäministeri Lulu Ranteen lausunnoista, joissa hän peräänkuuluttaa Suomen tarvitsevan puolueetonta ja monipuolista mediaa (Liikenne- ja viestintäministeriö 2025, Ministeri Ranne: Suomi tarvitsee puolueetonta ja monipuolista mediaa).

Suomalaiset saavatkin todistaa tapauksen kautta mitä konkreettisinta oikeusvaltioperiaatteella toimivan demokratian vastaista tilannetta. Sen sijaan, että suomalaiset voisivat luottaa valtamedioiden kirjoittamien artikkeleiden luovan totuudenmukaisen kokonaiskuvan ihmisten luotettavuudesta, tarjoillaankin suoma-laisille vain näitä nimekkäiden henkilöiden mediapelin palasia varsinaisen totuuden sijaan.

Hiukan samaan suomalaisten manipuloinnin kategoriaan voi katsoa valuvan samassa eliittikoulussa opiskelleen presidentti Stubbin valitseman teeman vuoden 2025 itsenäisyysjuhlille. Yksi parhaista tavoista saada ihmiset vaikenemaan merkittävistä ongelmista, on käyttää hyväkseen ihmisten luontaista halua kokea itsensä etuoikeutetuksi ja halua päästä mukaan valtaeliitin juhlapatojen ääreen, ikään kuin hetkeksi osaksi tuota eliittiä. Tätä kikkaa hyödynsivät valta-asemissaan monet muinaiset hallitsijat, jotka kikkailivat poliittisten tahtotilojen vuoksi ihmisiä näin puolelleen, pahimmassa tapauksessa ajaen ihmiset pettämään toiset sidosryhmänsä kyseisellä mahdollisuudella päästä eliitin piireihin.

Sanomassa viitatussa oikeustapauksessakin tämä ilmiö näkyi. Suostutellessaan, ja lopulta käytännössä kiristäessään, yksinhuoltajaa suostumaan epärehelliseen toimintaan mukaan ennen yhtiön konkurssia, palkintona olisi ollut turvattu tulevaisuus ”piireissä”. Tapauksen yksinhuoltajalle ”piirejä” tärkeämpää oli kuitenkin puhdas omatunto Kaikkivaltiaan edessä, rehellisyys ja oikeuden toteutumisen puolustaminen demokraattisen oikeusvaltion perusperi-aatteiden mukaisesti isänmaan etua vaalien jälkipolville. Sitä hän ei osannut arvata, että Suomi ei ollutkaan enää oikeusvaltio, jossa rehellisyyttä arvostettaisiin rikollisen ja epärehellisen toiminnan sijaan. Kaikki oikeutta odottaneet jäivät ilman oikeutta samalla, kun oikeusjärjestelmä rikoksia tehneet heti alkuunsa vapautti perustus-lainvastaisesti prosessista.

Ei siis ihme, että tämän vuoden itsenäisyyspäivän juhlien teemaksi on valittu koulutus ja sivistys suomalaisen yhteiskunnan rakentajana (Santeri 2025, Linnan juhlien teemana on tänä vuonna koulutus ja sivistys). Nyt kun Suomen Pisa-tulokset kertovat karua faktaa suomalaisen koulutusjärjestelmän moninaisesta romahtamisesta, lukuisat opettajat selviävät kouluarjesta vain ”saikuttamisen” avulla ja oman kiertelemättömän faktansa kansakunnan sivistyksen tilasta välittää dildolla toisiaan päähän julkisilla paikoilla hakkailevat lukio-opiskelijat, on siis eittämättä koulutuksen ja sivistyksen juhlinnan paikka! (Erämaa & Isokoski 2025, Kielletty rituaali hämmensi puistossa Helsingissä: ”Aika nöyryyttävää”)

Mikään muu keino tuskin onnistuisikaan vaientamaan niin tehokkaasti ja oma-aloitteisesti näin vaikeina aikoina koulutuksen ja sivistyksen saralla toimivia professioita, joiden velvollisuuksiin kuuluisi juhlinnan sijaan taistella enemmän kuin koskaan ennen Suomen koulujärjestelmän ja sivistyksen lopullisen ja peruuttamattoman romahtamisen puolesta.

Täytyy siis myöntää, että näissä taktisissa pr-työn pelikuvioissa nämä Lontoon eliittikouluissa opiskelleet ovat todella Suomen huippuluokkaa. Muuten ei näin vakavien asioiden piilottelu Suomen kansalta olisi mitenkään ollutkaan mahdollista. Lähes samanikäisissä Lontoon eliittikoulun oppilaissa, Stubbissa ja Borsoksessa, onkin paljon samaa.  He ovat täydellisiä esiintyjiä, joilla on taitava kyky hankkia ihmisten luottamus täydellisellä ulosannillaan, opetellun karismaattisella esiitymisellään ja taitavalla median tukemalla pr-työllä. Vaan sitten, kun johtatason vastuutehtävissä tarvitaan arvojohtamista, näyttää unohtuvan aivan kokonaan ihmisyyden perustusvanlaatuisimmat demokraattisen oikeusvaltion ydinarvot, kuten rehellisyys, oikeudenmukaisuus sekä Suomen perustuslain periaatteiden vaaliminen osana kansalaisuutta.

  Kaiken ominkin silmin todentamani jälkeen, onkin helppo ollut nähdä Suomen tilannetta seuratessa se, että kyse ei ole mistään salaliittoteorioista, vaan yksinkertaisesti opituista manipulatiivisista taidoista käyttää hyväkseen mediaa ja suhteita edellä läpikäydyllä tavalla totuuden ja oikeudenmukaisuuden kustannuksella, käytän-nössä siis demokraattisen oikeusvaltioperiaatteen kustannuksella. Ei tarvitse olla yhteiskuntapoliitikko ymmärtääkseen, että kysymyk-sessä ei ole kestävän kehityksen mukainen politiikka.

Kansakunnalta vakavia asioita salaavien pr-työtä kriittisempään asemaan Suomen tulevaisuuden kannalta nouseekin suomalaisten päivitystarpeessa olevat medialukutaidot. Niin kauan, kuin valta-mediat Suomessa eivät ole paljastaneet viime aikaisten presidenttien lähipiirin vakavia rikoksia ja oikaise Israeliin liittyvää uutisointiaan siirtokunnista totuudenmukaisemmaksi ns. Oslon sopimuskin huomioimaan, suomalaiset voivat todeta median luotettavuuden polkevan pohjamudissaan. Asiaa ei myöskään helpota yhtään se, että samaan aikaan media ohjaa suomalaisia ihmettelemään Zelenskyin ympärillä vellovaa yhä sakenevaa korruptiouutisointia. Yle kirjoittaa aiheesta otsikolla ”Korruptio-skandaali ravistelee Ukrainaa – Maa taistelee olemassaolostaan ja eliitti ryöstää rahaa itselleen” (Nuuttila 2025, Korruptioskandaali ravistelee Ukrainaa – professori:”Maa taistelee olemassaolostaan ja eliitti ryöstää rahaa itselleen”). 

Missä ovat vastaavat uutiset Suomesta, kun kyseisen otsikon voi jo tässä sanomassakin tuotavien asioiden perusteella nähdä koskevan vastaavasti jo Suomeakin? Missä ovat vastaavat otsikot, kun vain vakavalla korruptiolla selittyvistä asioista on käytännössä todisteet median eteen Suomessa jo ajat sitten ojennettu?

Onneksi Suomen kansan sorretuilla ja kärsivillä on kaikesta huolimatta toivonsa vielä Tuomareiden Tuomarissa ja Kuninkaiden Kuninkaassa! Ei ole sattumaa, että herra Stubbin YK:ssa pitämän puheen päivänä Suomen eduskuntatalo töhrittiin ennen näke-mättömällä tavalla, kuin verta vuotavan kansakunnan kuvauksena (Saarinen 2024, Katariina Souri: Eduskuntatalon töhriminen oli hyvä juttu.).

Uutisissa nähty kuva verta valuvasta eduskuntatalosta oli pysäyt-tävä näky Jumalan toimintamallit tunteville. Tässä sanomassa myöhemmin käydään sitä jo vuonna 2021 Suomen johtajille tiedoksi saatettua sanoman osuutta, miten Elokapinan ja heidän yhteistyö-kumppaneiden radikaaleimmat toimintamallit eivät ole pyhän Sanan mukaisia keinoja vaikuttaa demokratiassa. Toisaalta samalla käydään läpi sitä, miten kyseisten ilmiöiden esiintulo on nimenomaan pyhässä Sanassa kansakunnan johtajille pyhän Sanan varoittama yksi hälyttävä merkki siitä, että luopumuksessa ollaan jo kansakunnassa vaarallisen pitkällä.

Vaikka aktivistit tekivät Suomen eduskuntataloon kohdistamansa tempauksensa aivan toisiin asioihin liittyen, Kaikkivaltiasta tuntevat tietävät, että mikään ei ole sattumaa tämän taivaankannen alla. Kaikkivaltiaalla on aina ollut keinonsa saada sanomansa myös silmin havaittavalla symboliikalla esitetyiksi ja vahvistetuksi. Hyvin usein on kyse monin tavoin merkityksellisistä ajoituksista. Useasti hän on ihmiskunnalle laatimassaan suunnitelmassa käyttänyt väkevästi aikojen saatossa myös heitä, jotka eivät ole uskossa tai toimivat pyhän Sanan vastaisesti. Herra Stubbin puhe YK:ssa ja samana päivänä verta valuva Suomen eduskuntatalo olivatkin yhtälö, jota ei suomalaisille voi kiteyttää kuin lauseisiin: ”Se on kuulkaas suomalaiset menoa nyt! He, jotka haluavat selvitä kansakunnan ravisteluista vähemmällä, nyt on viimeinen aika kiinnittää katse Herraan, Hänen Sanaansa, Hänessä olevan toivon kautta!”.

Tämä Herran lähettämä sanoma kansakunnille on kaikessa nuhtelevuudessaan jo osa tuota Herran kädenojennusta heitä kohti, joilla on vielä nöyryyttä sydämessään ja jotka haluavat viimeisellä hetkellä valita kulkea tulevat haastavat vuodet läpi Hänen suojassaan. 

Tästä onkin hyvä siirtyä käsittelemään Herran kuvausta politiikasta ilman pyhän Sanan ohjausta.

Takaisin Sanomat-sivulle sisällysluetteloineen->